In My Garden

Tule talvi, tule tule!

 Odotan jo malttamattomana lunta. Kaikki näyttää ulkona kauniimmalta huurteessa. Ja pienen lumipeitteen alla. Siksi napsaisin kotiin töistä tullessa tämän kuvan.
 Kun edes hetken oli marraskuussakin pakkasta kotiovella. 


 

Äitienpäivän ruusu puhkeaa uuteen kukkaan

Enpä ole tässä ennen onnistunut. Juuri nyt, elokuussa äitienpäiväksi keväällä saamani ruusu ja portaillemme istuttamani kukka herää oikeasti kukkimaan. 



Siinä on useita nuppuja ja iloitsen näystä. Joka kerta kävellessäni tästä ohi muistan miten mieheni ja poikani toivat sen minulle kaupasta tullessaan. Ennen isän lähtöä reissuun. Juhlistimme äitienpäivää salaa vähän etuajassa. Se tuntuu vieläkin haikean hyvältä.

Tänään olen kiitollinen perheestä ja ihmisen kyvystä osoittaa välittämistä toiselle 

Kesän kukkahaaste

                                          Sattuipa suloisesti.
 
Sain kukkahaasteen facebookissa useammalta ystävältä. Kun olimmehieman saaneet lomailtua,  
vaeltelin puutarhassa tuttuun tapaan nautiskellen ja otin muutaman kuvan itseäni ilahduttaneista kohdista ja näkymistä.

Teekupposen kanssa istuskelin portailla ja mietin, miten 10 vuotta sitten ruohikkona ostettu talomme tontti on muuttunut. Maalämpöputkien vuoksi tietenkin koko piha oli tasoitettu naapurin puista keltaista taloa myöten. 

Nyt ei ehkä enää sitä osaisi uskoa, jos tulisi ensi kertaa pihaamme. Eikä sitä, että vannoin jo yhden omakotitalon puutarhan hifisteltyäni viimeistä koloa myöten, etten enää tänne tekisi yhtä ainutta kukkapenkkiä. Hahaa! Olinkin silloin vielä nuori. En ollut oppinut, ettei kannata vannoa. 

Olen iloinen, että tulin toisiin aatoksiin. Kymmenen vuoden aikana olen muotoillut pihaa ja sen kohtia vuosi vuodelta fiilispohjalta. Hakenut rytmiä ja näkymiä, englantilaista rentoutta ja valumista. 



On ihanaa, kun voi siirrellä oman pihan kasvustosta taimia toiselle reunalle tai uuteen paikkaan ja todeta taimien rehottavan. 


Paviljonki on lempipaikkani. Aina kun sää sallii, nautimme aamukahvit ja -teet mieheni kanssa siellä istuen. Rauhassa. Tänä kesänä olemme odottaneet grilli-ilmoja, mutta myös ehtineet grillata - välillä, ennenkuin sade tavoittaa.



Ruusut ovat enemmän äitini taidonnäyte, mutta on ihana ehtiä olemaan kesällä kotona silloinkin kun ruusut ovat komeimmillaan. Pian niiden jälkeen kukkivat taas liljat ja niitä ennen jo ritarinkannuksetkin. Aina on jotain, mitä katsella kun on "hiljainen hetki" tai ns. "varastettu äidin oma hetki". 




 

Tulppaaneja ja muita herkkuja 

 

 

 

 

Pation päällä komea kukkameri

 


Nurkkapatiolla nautin auringonpaisteesta ja kirsikkapuun kukinnasta juodessani iltapäiväteetäni. Ei hullumpi paikka, koska tuuli ei yllä tänne ja näen kevään kukkaloistoa. Kirsikkapuuta 10 vuotta sitten istuttaessani en vielä tiennyt, että tässä olisi patio. Tämä oli kuitenkin loistava rykäisy mieheltäni, joka näki näin pitkälle.

 

 

Kevään kaihoa

Tässä kevään viileydessä ja kesän tulon viipymisessä on omat ihanuutensa: Kaikki kukat puutarhassa kukkivat pitkään ja kirkkaina. Vihreys on upeaa eikä lämmöstä nuupahtanutta. Nautiskelin tänä aamuna töihin lähtiessä kevätkaihonkukan mättäistä ruusujeni juurella ja talon edustalla.


Sitä ennen olin ehtinyt nauttia myös aamupalaa nauttiessani muutamista lemmikeistä, jotka otin keittiöön kippoon kitkemisen tieltä. En puhu kissastamme, vaan niistä suloisista sinisistä kukista. Ihanuuksien keskellä myös pieni tulppaanini. Ressukka, joka katkesi meidän innotessa muurikan ympärillä muurinpohjaplättyjä paistaessamme.

Tänään olen kiitollinen keväästä ja siitä, että Suomessa kaikki neljä vuodenaikaa ovat omalla tavallaan kauniita.

Vihdoinkin lunta

Ensilumi. Vihdoin täällä. Pimeän syksyn jälkeen se tuo puutarhan ihanasti esiin. Kasvustojen pinnat ja rytmin ja mieheni aikanaan löytämän antiikkisen rautapavlijongin. Lasten kanssa pihalla leikkiessä jäin nauttimaan niin monesta kohdasta. Tässä yksi lempparinäkymistäni. Kunpa tämä lumi säilyisi kevääseen.

 

Luumusadosta nauttien

 



Sinikka luumupuumme on nyt 10 vuotta vanha. Sen oksilla roikkuu tänäkin syksynä makoisia luumuja herkkutteluamme odottaen. Kisumme Viirukin nauttii tästä puusta kovin!


 

Paviljongin varjossa

Tänään saimme koottua kauan haaveilemamme suuremman pyöreän pöydän paviljonkiin. Sen äärelle mahtuu nyt hyvin koko perhe ja ystäviäkin lisäksi. Paviljonki on lempipaikkani puutarhassamme. Tänään käsittelin eilen Ikeasta ostamani korituolit kelonharmaalla öljyllä ja huomenna ehkä vielä toistamiseen. Sitten voikin alkaa laitella lyhtyjä jo puutarhaan! Laitan kuvia lisää, kunhan tuolitkin ovat valmiit. Kulahtaneiden kesäkukkien tilalle asetelmaan ostin jo aiemmin viikolla Hortensian. Ihan kuin upeana kukkivat pallohortensiat eivät minulle riittäisi...



Nautitaan pimenevistä illoista ja Suomen suven elokuusta!


Liljojen kukkiessa 

 

 

Liljojen tekeytyessä

 

 

Paviljonki paremmin esiin

Uusi rajaus toimii ja tuo kivaa selkeyttä ja ilmettä lempipaikallemme puutarhassa. Sepelipolku tehtiin paviljongin linjoja mukaellen. Myönnän kyllä, että näillä kesän 2014 helteillä homma oli hikistä puuhaa. Nyt ei kuitenkaan tarvitse joka vuosi kanttailla mirrinminttupuskaakaan nurmikolta - jee!

 

Paviljonki ruusujen aikaan

 

Kuva Päivi Pihkala

 

Kuva Päivi Pihkala

 

Remppaa puutarhassa


Tänään aloitimme kaivamaan paviljongin ympärille lisää soratilaa. Näin siksi, jotta saisimme kesäkeittiömme (muurikkatsydeemin) paviljongin ulkopuolelle ja tilaa isommalle pöydälle. Isomman pöydän metsästys on vielä kesken, mutta sepeli tuli jo tänään pihaan. ehkä huomenna jo saamme sepeliä maahan ja uutta ilmettä pihaan.

Tervetuloillallinen kotivahdille

 

Lähdemme huomenna Pärnuun viikon lomalle koko perhe. Ystäväni Ida-Maria lupautui kotivahdiksemme upealla asenteellaan! Hän ottaisi Riihimäen haltuun viikon aikana pyöräillen ja kävellen, pitäen samalla huolta kodistamme ja Viiru -kissasta. 



Samaisena sunnuntai-iltapäivänä kodissamme kokoontui myös mieheni työtovereita ja ystäviä Being -seminaarin äärellä, joten lähdöstämme ei ollut mitään tuntua ilmassa, kun puutarhassa raikui nauru ja pätevän kuuloiset argumentit. 

Me naiset söimme illallista pavlijogissa miestan istuessa patiolla. Olin leiponut miehille mustikkapiirakkaa, meille naisille mustikkamuffineja suklaakuorrutteella. Sitä ennen söimme kuitenkin mozzarella-mansikkasalaatin grillattujen katkarapujen kera. Seurassamme käväisi tasaisin väliajoin myös utelias kaksivuotias Tobiaspoikani, jolle katkaravut maistuivat todella hyvin.


Ida-Marian viikosta Riihimäellä voi lukea hänen Ilman aloitusta - Hetkiä kaupungista -blogistaan, josta löytyy myös kokemuksia toisen kotona asumisesta.

 

Puutarhaunelmaa riittää sisällekin

 

Orvokit ja arovalkovuokko



Ruusuja sieltä ja täältä



Ruusuja pensaista

 

Rodojen juhlaa

 

Tänä kesänä Rodot kukkivat ihmeellisen upeasti. Ne ikäänkuin hohkaavat valoa väreissään. Tämän nurkkauksen kohdalla oli muuttaessamme iso puupino. Katsellessani tätä nurkkaa koen muutoksen pihassani jostain syystä voimakkaampana kuin muualla. Pimeään sekavaan nurkkaan tuli jotain kaunista. 



Kesä valuu puutarhaamme


Vihdoinkin se taas koittaa: Kevät! Esikkoni ja helmililjat rönsyleivät yli penkkien ja luovat ihania valumia soralla. Kukapa nyt näitä raaskisi kitkeä? En ainakaan minä. Nautin niistä joka hetki kun katseeni kiertää puutarhassani.


Keltainen ei ole lempivärini, mutta nämä ystäväni vanhan talon pihan reunoilta löytyneet taimet ovat vieneet sydämeni. Ne kukkivat vaaleankeltaisen eri sävyissä upeasti ja pitkään keväällä. Pihallamme oli pelkkä nurmikko, kun muutimme taloon maalämmön nurmen alle levityksen jälkeen. Oli ihanaa alkaa luoda oman näköistä pihaa: ei niin tarkkaa. Ehkä enemmänkin rönsyilevä englantilainen on minun tyylini.


Pikkusärkyneet sydämet ovat toinen heikkouteni. Joku sanoi minulle aikanaan, etteivät ne siedä
jakamista. Minun puutarhassani ne ehkä ovat kapinallisia, sillä minne ikinä ne laitan, ne nauttivat olostaan ja kukkivat pitkään ja hartaasti. Hyvä kun tulppaanit ehtivät kuihtua, ne ovat jo täydessä loistossaan.


Valkoisen ja vaaleanpunaisen eri sävyissä kukkivat tulppaanit luovat ihania syvyyseroja kuunsirpin muotoiseen kukkapenkkiini, jonka tein ensitöikseni uudelle pihallemme 10 vuotta sitten, Se rytmittää pihaa mukavasti ja luo lapsille elementin, jota kiertää loputtomiin.


Minun puutarhani ei ikinä ole valmis. Tänä keväänä pohdin uuden omenapuun istuttamista tai vanhan siirtämistä. Muutama sireeni mahtuisi lisää ja talvella kuolleiden New Dawn -köynnäsruusujeni tilalle haluan istuttaa uudet.




Helmililjojen hiljainen nousu

 


Keväällä rakastan aikaa, jolloin helmililjoja saa kukkakaupasta. Ostan niitä valkoisia ja sinisiä ja teen erilaisia asetelmia puoliviileälle kuistillemme. 

Kasvaessaan pitkäksi otan ne maljakkoon ja sitten vielä laitan sipulit paperipussiin varastoon odottamaan lämpimämpää keliä ja istutan niitä pitkin kukkapenkkien reunoja. 

Tänä kevään niitä putkahtelee jo ihanasti sieltä täältä 10 vuotta asuttamamme ja muokkaamani pihan eri puolilla. Ihana kevät!


 

 

 

 

 

 

Lyhdyn sisällä elämää

 


Kevään valoa tulvii nyt niin ihanasti ja paljon, että päätin vaihtaa ulkolyhtymme sisälle narsissit. Pienen miehen vetäessä hirsiä vaunuissa ulkona nautin lounasta patiolla ja katselin lyhtyä taas kerran hymyillen. Toivottavasti se ilahduttaa myös sinua! 



 

 

 

Paviljongissa

Mieheni löysi vuosia sitten erään antiikkiliikkeen takapihalta epämääräisen kasan. Tuo kasa osoittautui ihanaksi paviljonkgiksi, joka kymmenet palat yhteen liittämällä puutarhassamme on muotoutunut lempi kahvittelupaikaksemme. 


 Jokaisen maahan ulottuvan osion juurelle olen istuttanut erilaisia kasveja, jotka muodostavat erilaisia näkymiä eri suuntiin. Ulko-oville humalat kahta puolta kaaren. Autokatokselle päin New Dawn -ruusuköynnökset, vanhan ikkunasermin lähelle villiviinin ja Clematiksen, sekä omille paikoilleen kultapiiskun ja alppikärhön.

Näin kesän edetessä paviljongista voi ihastella eri vihreän sävyjä samoin kuin kukkien kauneutta kiipeilemässä pitkin ruosteista rautakehikkoa.



  • Valkoinen pöytä ja tuoli: Vuosia sitten hankitut Iskun puutarhakalusteet tiikkiä, jotka maalasin myöhemmin valkealla (yllättävää...)
  • Arkku Suomen Armeijan roskalavalta bongattu aarre, jonka itse petsasin harmaalla viime kesänä
  • Lyhty Pirilän kukkatalon Riihimäen myymälän poistomyynnistä bongattu
  • Pöydällä Pentikin kastelukannu 
  • ja Ikeasta ostettu vihertävä lyhty (7,99e)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti