Säätämistä sängynpäädyn kanssa

 Olen haaveillut jo pitkään pehmustetusta sängynpäädystä, jonka bongasin yhdestä lempisarjoistani: Madmenista. Olen törmännyt samankaltaisiin myös joissain hotellihuoneissa, joissa olemme majoittuneet. Katsoessani hintoja Laura Ashleylla ja The white Companylla meinasin jo luopua unelmastani. Ikean vastaavat ovat puolestaan liian kapeita meidän 180cm leveään sänkyymme. Siispä aloin miettiä, josko sellaisen voisi vääntää itse. 

Katselin erilaisia sivustoja DIY bedhead hakusanalla ja muutaman hyvän youtubeohjeistuksen katsottuani uskaltauduin kokeilemaan. yli 1000 euron sijaan sain puuhasteltua itsetehdyn pehmustetun sängynpäädyn reilulla 100 eurolla.

 

 

Miten se kaikki sitten menikään?

 

  Lapsiperheen äitinä hankin tavaroita aina projekteihini pitkin matkaa. Kun kaikki tarvittava oli kasassa ja kotona, etsin sieltä täältä aikaa puuhastella urakkaa ereenpäin. Nappien päällystämistä (1) pystyi tekemään esimerkiksi monena iltana ja samoin kankaan huolittelemaan (2) ja silittämään valmiiksi jossain toisessa välissä. 

Vanerin mitoissa otin huomioon sänkymme leveyden ja korkeuden, jolle päädyn halusin ulottuvan. Koivuvaneriin päädyin siksi, että se ei väänny muiden tapaan. Asettelin nappeja superlonpatjan päälle (3) miettien erilaisia rytmityksiä ja etäisyyksiä niin kauan kun löysin mieleiseni. Kävin vielä varmistamassa, mikä on päädyn korkeimman kohdan ja pedattuna olevien tyynyjen väli, jotta napit rytmittyvät niitäkin ajatellen kivasti.

Koska halusin nappien työntyvän aavistuksen pintaa syvemmälle luoden kolmiulotteisuutta päätyyn, tein patjaan merkkaamieni kohtien kohdalle mattopuukolla raksit ja raksin keskipisteeseen vielä reiän, jonka puhkaisin sormenmentäväksi. Myöhemmin tosin osoittautui, että kankaani oli liian kovaa upotakseen näyttävästi nappien kohdalla ja tässä kohtaa rimpuiluni mattopuukon kanssa oli turhaa. Pehmeämmän kankaan kanssa napit uppoaisivat syvemmälle ja kankas tekisi näyttävämmät laskokset, mutta en halunnut kankaan kuitenkaan olevan liian ohutta. Ainakaan tässä ekassa kokeilussa.

 Nappien vastavetoa varten vaneriin tarvittiin reiät. Asetin superlonin reikineen vanerin yläreunaan (patjanhan ei tarvitse peittää kuin päädyssä patjojen runkojen yläpuolelle tuleva osa) ja merkkasin porattavia reikiä varten pisteet tussilla (4) patjan läpi. Sitten porasin reiät vaneriin (5) pisteiden kohdalle (nappien ajateltuja paikkoja mukaillen). 

Pohjatöistä näkyvään jälkeen

Mielestäni ehdottomasti työläin vaihe oli nappien ompeleminen, mutta se oli  myös palkitsevaa. Jokainen napinveto näytti miltä pääty tulisi näyttämään. Asetin ensin vanun patjan päälle ja sitten vielä kankaan siten, että se ylitti reilusti yläreunan ja sivut. Alas en mielestäni tarvinnut kankaan ulottuvan. Sehän jäisi näkymättömiin. Jokainen napinveto on tehtävä huolella (6), tiukasti ja suht samalla vedolla tasaisen lopputuloksen saamiseksi. Kokeilin ensin laisoktellen nitojalla langan kiinnitystä toiselle puolelle, mutta siitä ei saa napakkaa niin, että nappi vetäytyisi superlonin sisään hieman. Napitus kannattaa aloittaa mahdollisimman keskeltä (7), jotta kangasta riittää. Varsinkin jos haluaa rypyttää kangasta kuten minä hieman halusin tehdä saadakseni päädylle näyttävyyttä.

Keskeltä etenin aina tuosta napista ulospäin (8) aina sopivissa kohdissa kangasta myös vetäen reunoja kohden ja nitoen, kun ylimmän rivin nappeja alkoi olla kiinni. Lopuksi nidoin kaikki reunat tukevasti vetäen kiinni. Käsittelin myös päädyn nappeineen tekstiilin suojaussuihkeella, jonka ostin kankaiden ja nappien kera Riihimäen Eurokankaasta. Palvelu oli todella hyvää! Sain peilattua suunnitelmiani päädystä työntekijöiden kanssa niin siellä kuin hyvien muiden värkkääjäystävieni kanssa. Kiitos Sanna, Ilse ja Riikka!

Tämä oli useamman illan urakka. Tällaisella töissä käyvällä lapsiperheen äidillä ainakin, jonka puoliso sattui tekoviikolla olemaan työmatkalla jenkeissä. Täysin oma valinta! Minusta on mukava puuhailla asioita pikkuhiljaa. Ehkä olen siihen oppinut. Se ei ole luonteelleni ollenkaan ominaista. Ihaninta olisi, kun saisi tehdä asiat kerralla rykäisten loppuun asti. Mutta nyt olen oppinut nauttimaan myös matkasta lopputulosta kohden. 

Mieheni näkee sängynpäädyn paikallaan huomenna kotiin saavuttuaan. Se on tuonut makuuhuoneeseen lisää ilmettä, ehdottomasti. Silti makkarissa on vielä seuraava vaihe odottamassa: tyynyjen ja päiväpeiton mätsääminen, ompelu mahdollisesti ja yölamppujen metsästys ja pohdinta. Kutkuttavan suloista. Sisustusprosessi ei koskaan lopu.

Valmis pääty asennusta odottamassa

Hankintalista:

• koivuvaneri mittojen mukaan leikattuna (Riihimäen RTV, 122cm x 180cm about 50e)
• kangasta riittämään reunojen yli
• superlon patjaa (ystävän poistokamoista)
• vanua patjan ja kankaan väliin pehmentämään superlonin kulmikkuutta
• päällystettäviä nappirunkoja haluttu määrä
• vastanapit rei'illä päällystettäville napeille
• ompelulankaa paksumpaa lankaa
• parsinneula, joka yltää patjan läpi ja menee nappien rei'istäkin läpi
• niittipyssy
• pora, johon voi vaihtaa reiän tekevät päät
• tussi merkkaamaan porattavat reiät
• mattopuukko, jos haluat kankaan uppoavan napitusreikiin paremmin
• ompelukone reunojen huolittelemiseen
• tekstiilin suojausuihketta (jos haluat)
• kärsivällisyyttä ja aikaa