Maanantaina tullessani kotiin minua odotti yllätys. Valkoisia isoja ruusuja vaasissa ja äitiyden kehityskeskustelu suklaakakun äärellä perheen kanssa. Mieheni ennakoi työmatkaansa. Hän tiesi olevansa poissa koko viikon ja vielä sunnuntainkin, jolloin olisi äitienpäivä. Liikutuin siitä, että hän tuli ajatelleeksi asiaa etukäteen. Ja kehityskeskustelukin oli varsin antoisa ja hauska. Varsinkin kun samana päivänä olin käynyt töissäkin kehityskeskustelun!
Tänään ikävöidessäni isäntää päätin siirtää ajatukseni muualle ja palkita itseni yksinhuoltajaviikosta. Perjantaipullani (joka yleensä on munkki tai useampi) sijaan kävin kukkatalolla ja mukaani lähti pari ruusua, yksi hento kasvi, orvokkeja ulkoistutuksiin ja peltinen vaasi.
Kädet mullassa pienimmän rakentaessa hiekkalaatikolle omaa maailmaansa nautin hetken ennen sateen tuloa kevään saapumisesta ja raittiista ilmasta. Sisälle sain itselleni valkoisten ruusujen lisäksi muutaman muun kaunottaren muistuttamaan tästäkin elämän lahjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti