Tiedätkö sen tunteen? Sen, kun odotat pääseväsi tekemään jotain, mutta täytyy olla kärsivällinen ja odottaa jonkin asian etenemistä. Kuten esimerkiksi sen yhden piirongin häviämistä kotoa.
Nyt minulla on se tunne: Pääsen aloittamaan seuraavan projektini. Eteisen ehostuksen. Kuultovalkoiseksi maalatun puolipaneelin maalaamisen ja seinien tapetoinnin loppuunviemisen. Ystäväni haki tänään piirongin itselleen (Kiitos Elina!), joten pääsen maalaamaan sen takana ollutta puolipaneelia ja vaihtamaan vähän tavaroiden paikkaa: antiikkisohva muuttaa rempan jälkeen tänne eteiseen auttamaan aamupukemisissa ensi syksynä.
Vaikka tämä piironkin on ollut ihana (ja maalasin sen tietenkin aikanaan vielä osmocolorin vahalla valkoiseksi), on se nyt lapsiperheen eteisessä
hyvin epäkäytännöllinen. Tarvitsen istumatilaa, missä auttaa haalarien
yms. pukemisessa ja laatikoita, jotka avautuvat muutenkin kun kahta
kättä voimalla käyttäen. Joten bye bye piironki! Tervetuloa eteisen uusi ilme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti