Sellaistahan se on. Tämä pikkulapsiperheen elämä. Että sitä ei aina iltaisin enää jaksa alkaa tapetoimaan. Tämä meidän rouva siis. Opettelen hidastamaan elämää ja olemaan enemmän läsnä nyt lasten elämässä kun tajusin esikoispoikani olevan jo teini. En lupaa onnistuvani. Yritän.
Mutta asiaan. Olen siis löytänyt sieltä täältä aina välejä, joissa saan vuodan tai kaksi, tai puolikkaan seinään ja 1/4 on siis jo terassista tapetoitu. Nautin niiiiiin paljon että! Vaikka olen valkoisen ystävä, niin nyt olen ihan samaa mieltä huhun suhteen: Musta on uusi valkoinen!
Huomiseksi isäntä lupasi, että saan jopa kaksi pientä hetkeä tapetoinnille lauantain kunniaksi. Yhtä pientä hetkeä pyysin, joten kannattaa pyytää! Ehkä joskus saan koko terassin tapetoitua.
Mitäs tykkäätte?
P.S. maalasin aikanani puolipaneleita maalatessani myös ilmastointiräppänät, ettei ne paistaisi tapetin lomasta. Nyt mietin, kelluuko lattia vai tarvitseeko maalata mustaksi, mutta ei niin paha kuin luulin. Lattia tosin on maalaamisen tarpeessa, mutta nyt saa elämisen jäljetkin näkyä!
Matto on ikeasta ja korituoli myös, öljytty kuitenkin. Heppa perintöä miehen sukulaisilta, ostettu aikanaan Kuopion torilta mieheni enolle yli 70 vuotta sitten hänen ollessa 2 -vuotias. Kunnostettu taannoin. Tapetti Sandberg Marickenin mallistosta Linnea.
Matto on ikeasta ja korituoli myös, öljytty kuitenkin. Heppa perintöä miehen sukulaisilta, ostettu aikanaan Kuopion torilta mieheni enolle yli 70 vuotta sitten hänen ollessa 2 -vuotias. Kunnostettu taannoin. Tapetti Sandberg Marickenin mallistosta Linnea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti