Mieheni on tutkija. Ja lukija. Poikani samoin. Tajusin eilen, että meillä ei oikeastaan ole tilaa, missä ei olisi kirjoja, jos ei saunaa ja kylpyhuonetta lasketa mukaan. Vaikka kirjoja vietäisiin banaanilaatikkotolkulla mieheni työhuoneeseen yliopistolle, jää niitä vielä kivasti kotiinkin.
Kirjat voivat olla epämääräisissä pinoissaankin kauniita. Siksi en usein edes puutu mieheni ja poikani jättämiin kirjapinoihin, koska ne saavat oloni kotoisaksi. Toisinaan kuitenkin päätän raivata jonkin hyllykön tai pinon.
Raivausinto tarttui viikonloppuna koko perheeseen, kun aloin tapetoimaan olohuoneen pitkää seinää uudestaan. Päätin maalata hyllyjen taustat samalla laastin värillä, millä olohuoneen muutkin seinät on maalattu. Siispä hyllyt irrotettiin ja kirjoja siirreltiin sinne ja tänne. selailtiin ja ihasteltiin taas kämmenissä kasvot hymyssä. Näitäkin voisi lukea taas...
Saipa eteinenkin vielä hyllyn seinälleen. Mitäpä olisi Vainion kodissa eteinen ilman kirjahyllyä!
P.S. pahoittelen kuvien laatua. Käytän pari vuotta vanhan kännykkäni kameraa kuvauksiin, koska se vain on lapsiperheen arjessa tällä hetkellä se helpoin ja melkein aina mukana kätevästi. Toivottavasti kestätte kuitenkin ja saatte kuvan ajatuksistani ja ideoistani!
Ihanaa kesän saapumista sinulle lukijani, tuomet jo kukkivat ja täyttävät meidän kotimme tuoksun.
Ja jos olit tarkka, oikein bongasti, olkkarin uusi tapetti jo yhdessä kuvista kurkistaa.
Ja jos olit tarkka, oikein bongasti, olkkarin uusi tapetti jo yhdessä kuvista kurkistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti