Minulla on uusi kehitystehtävä. Niin no olen minä aina silloin tällöin tätä harjoittanut ja palaan sen tehtävän äärelle aina uudestaan kuin pieni lapsi saman vanhan tutun palapelin äärelle. Tänä kesänä olen pyrkinyt lepäämään remontoinnissa. Opettelen myös jättämään asioita levälleen. Nauttimaan olemassaolevasta ja ympärillä elävästä elämästä - Perheestä ja ystävistä.
Mitä olen oppinut? a) Päiväunille voi oppia nukahtamaan, kun kylliksi pitkään menee lepäämään, pienimmän lapsen torkahtaessa omilleen b) Ei se maailma kaadu, vaikka ne eteisen puolipaneelit on edelleen maalaamatta c) On ihan hyvä olla välillä tekemättä mitään hyödyllistä.
On se elämä ihmeellistä.
On se elämä ihmeellistä.
Ehkä siksi olenkin nauttinut tänä kesänä paljon puutarhastamme, lasten leikkiessä sen eri kolkissa, kirmatessa ympäriinsä milloin rekkoja työntäen, vesipyssyillä toisiaan kastellen ja tapellessa samoista leluista. Olen saanut maukasta isännän grillaamaa ruokaa ja kaupan jätskejä. Jättänyt pakastamatta mansikoita, mutta syönyt senkin edestä tuoreita litra- ja kilokaupalla. Ja tietenkin mustikkapiirakkaa. Monta sellaista.
Mikä on ollut sinun kesäsi huippuhetki? Toivon, että sinulla on sellaisia monta!
Oman kesäni huippuhetkiin kuuluu veneretki Vanajan selällä perheen ja ystävien kanssa. Täydellistä luppoaikaa kauniissa maisemissa lämpimän kesän keskellä veteen pulahdellen ihanien ihmisten kanssa. Kiitos Aku & Louhinta Visala ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti