Keskeneräinenhän se on. Terassi siis. Tapettiaan vielä odotan. Se tulee olemaan vielä paneelia tummempaa, joten jännitän hieman lopputulosta. Malttamattomana maalasin jo paneelin, että voin sitten tapetin vetää heti sen tultua. Tapetti menee kuulemma jälkitoimitukseen, eli odottelen viikkoja. Blääh. Mutta toisaalta, voin nauttia syksyn pimenevistä illoista perheen kanssa ihan rauhassa. Remontoimatta? Lattia saattaa saada vielä tummemman värin. Lattialistat saivat jo valkoisen päälle harmaan maalikerroksen.
Ajatuksissani olen sitten tuomassa terassille keittiön vanhan puisen sohvan. Nyt väliajaksi paikan saa täyttää mieheni lapsuuden leikkihevonen, suvussa jo 70 vuotta ollut puinen kaunokainen. Rakastan sen tarinaa: Mieheni isoisä oli tutkintovankeudessa Kuopion vankilassa asekätkennästä sotien jälkeen. Vaimo tuli 2 -vuotiaan poikansa, mieheni enon kanssa isää tapaamaan. Isä kehotti äitiä ostamaan pojalle, esikoiselleen torilta kotiin tuomisiksi puuhevosen. Ja näin vaimo teki.
Tämä hevonen siirtyi aikanaan kohta 40 vuotta täyttävälle miehelleni, joka pienenä poikana piti hevosta mukanaan pellolla, teki sille aitauksia ja antoi heinää syötäväksi. Kymmenen vuotta sitten hevonen siirtyi esikoisellemme tämän täyttäessä 2 vuotta. Tuolloin hevonen oli punamultamaalissa, häntä kovin kärsineenä ilman harjasta ja jalat heikossa hapessa. Sateeseen laiduntamaan jätetty hevonen oli kunnostuksen tarpeessa, mutta silloinkin kovin suloinen.
Vanhempani kunnostuttivat hevosen ammattilaisella mieheni väitöslahjaksi. Värin hevonen sai J.R.R. Tolkienin luoman hahmon, Gandalf -Velhon hevosen mukaan. Nyt pienimmän poikamme ollessa 2 vuotta hevosta halitaan, harjataan, vedetään ja tutkitaan edelleen. Aika näyttää kuka keinuu sillä lastemme jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti