At The Summer Cottage

mustikoita ja vadelmia iltapalaksi suoraan mökin pihalta

Laiturilla iltauinnin aikaan

Mökkimme on kahden sukupolven yhteinen, sukumme kohtauspaikka

Valkoiseksi maalattu mäntypaneli ja mummolan aitasta löydetty hattuhylly uuden värin alla

Toisen "kirpparille lähtevät" -laatikko voi olla toisen aarre

Tyhjä paikka seinällä täyttyi äidin aitasta löytyneellä kranssilla

Äiti eli mummo toi kukkia mökille, näistä riitti useampaan maljaan...

Itse asumme useamman tunnin ajomatkan päässä mökiltämme. Harmillisesti. Mutta vanhempani ja veljeni ovat alle tunnin matkan päässä kesäkodista. Yhteismökki toimii meillä hyvin. Jos mökki olisi lähempänä käyttäisimme sitä varmasti enemmänkin.

Ystävän ennen lähtöä tuomat ruusut tietenkin mukaan mökille

Vanhempani ovat saaneet elämänsä aikana todella paljon aikaan. Kun olin nuori, he ostivat mökkitontin, mutta halusivat rakentaa paikalle vanhaa henkivän talon. Mökin suuri tupa on rakennettu vanhasta riihestä, jonka purimme perheen voimin. Muistan vieläkin vastuuni hirsien laputtajana ennen purkua ja sen, miten äiti hioi ja puunasi hirsiä noesta ilman sähkölaitteiden apua. Itsekin yritin auttaa, mutta oma motivaationi ja kärsivällisyyteni ei ollut äitin luokkaa. Yllä olevassa kuvassa hirsiseinä näkyy. Tupa pysyy melko hyvin viileänä myös kesäkuumalla. Vanha lankkulattiakin on säilynyt ja on kiitollinen kesän hiekkatassuille.

The Althar Island

Mökkimme sijaitsee luonnonsuojelualueella. Sen maastot ovat todella karuja ja jylhiä, puhuttelevaa katsottavaa. Tämä alttarisaari on yksi jokavuotinen melontakohteeni. Käyn siellä hiljentymässä ja pohtimassa oman elämäni mennyttä vuotta. Jääkauden ja aikojen saatossa kivimassa on syönyt alueen kiviä nin, että suuristakin kivistä on alkanut muotoutua sienten mallisia. Me kutsumme tätä alttarisaaren sijaan sienisaareksi.

Minä, kanootti ja vesi

Tänä vuonna päätin, etten remppaa mökillä mitään. Olen saanut remppa-annokseni täytettyä kotipuolessa ja halusin olla rauhassa perheen kanssa ja nauttia luonnosta. Ei tehnyt edes tiukkaa! Sienestäminen melomalla saaresta toiseen on vain todella terapeuttista ja rentouttavaa.

Se tunne, kun löytää kanttarelleja. Veitsi ja pussi aina mukana.

Kanttarellit matkalla piiraaseen

Mökillämme on vasta pari vuotta ollut sähköt. Uskomatonta, miten paljon se voi kuitenkin auttaa ja helpottaa juuri ruoanlaitossa ja sen säilymisessä. Tänä vuonna kaivoimme sen kunniaksi arkkupakastimenkin pois metsästä kierrätykseen. On ihanaa tehdä metsän sadosta heti jotain koko sakille maistuvaa murkinaa, kuten sienikinkkupiirakkaa, mustikkapiirakkaa tai ihan vain lämmittää tee sähköhellalla kaasulieden, trangian tai puuhellan sytyttämisen sijaan. Syksymmällä on ihanaa lämmittää tulisijojakin, mutta näillä helteillä ei todellakaan!
 

Mummon herkullinen kanttarellipiirakka:

 Pohja:
3dl kaurahiutaleita
1,5dl vehnä-tai spelttijauhoja
1tl leivinjauhetta
1rkl sokeria

0,5tl suolaa

1dl maitoa

100g sulatettua ja jäähtynyttä voita

 Päälle: kinkkusuikaleita, sieniä, sipulia, juustoraastetta, 2dl maitoa, 2 munaa

paista 175 asteessa noin puoli tuntia tai

kunnes pinta on hyvän ruskea