With Friends

Itsenäisyyspäivän lounas

Olemme jo useana vuonna viettäneet itsenäisyyspäivää läheisten ystäväperheiden kanssa yhdessä. Arjen keskeltä juhlaan nousemisen ainekset ovat helpot, kun sopii rouvien kesken kuka tekee minkäkin osan ruoasta, kenen luona tehdään mitäkin sekä katetaan ja raivataan yhdessä pöytää ja tehdään ruokaa rauhallisessa tahdissa leppoisasti seurustellen ja kuulumisia vaihtaen. 

Tänä vuonna saunoimme porukalla jo edellisenä iltana lauantaina, koska juhlapäivä oli sunnuntai ja vaihdoimme perinteisen illallisen sunnuntailounaaseen. Kattamisen keskeltä ystäväni hihkaisi, että "nyt kyllä otetaan kuva!". Ja vaikka kattaminen oli vielä kesken näin teimme.

Lounaan jälkeen nautimme teetä makoisan jälkiruoan kanssa ennen kynttilöiden vientiä sankarihaudoille. Sieltä siirryimme toisen ystäväperheen luo vielä iltaherkuille ja vielä ehdimme meille linnanjuhlia seuraamaan. Tuntui kuin olisimme viettäneet jo pienen joulun.

Tänään olen kiitollinen lähellä asuvista ystävistä, joiden kanssa voi nostaa juhlapäivät arvoonsa.

Täydelliset naiset 

Tänä iltana juhlistimme läheisten naisystävieni kanssa yhden meistä muuttoa takaisin kotikaupunkiin ja samaiseen kaupunkiin meidän muiden kanssa. Olemme jo pitkään olleet toisillemme täydelliset naiset, kuin Wisteria Lanen naiset omine elämineen, kietoutuen toisiinsa, joskin ehkä ilman niitä isoja autoja ja timantteja. Sanommekin, että olennaisempaa on aito rakkaus, kuin aidot timantit.

Vaikka ilta oli viileä, se oli kaunis ja pystyimme hengähtämään puutarhassa. Kolme pienten ja isompienkin lasten äitiä. Miten ihmeessä meillä on niin harvoin aikaa istua alas keskenämme? Tänään kuitenkin oli. 

Tänään olen kiitollinen ystävistä, joiden kanssa saan aidosti jakaa elämää omana itsenäni.

 

Rosetteja vappupöytään

 

Minulla on muisto lapsuudesta, jolloin ystäväni pihassa paistettiin vappupäivänä rosetteja. Silloin en tietenkään tiennyt niiden nimeä, mutta ne olivat mielestäni kauniita, maistuivat tippaleiviltä ja tehtiin kovin samaan tapaan kuin äitini hartaasti paistoi munkkeja joka vapuksi. 

Rakas äitini yllätti minut muutama viikko ennen vappua, ja kertoi tehneensä kirpparilta löydön, joka saattaisi hänen mielestään ilahduttaa minua. "Jos et tarvitse sitä, ei se mitään. Voin pitää sen itse. Muistelin vain sinun haikailleen tällaisen perään." Ja toden totta. Äitini oli löytänyt minulle rosettiraudan! 

Tänä vappuna jokainen vieraamme sai kokeilla rosetin tekemistä ja voi sitä ihmetyksen ja ilon määrää. Se hetki toisti jotenkin oman lapsuuteni muistoa. Vaalien kynnyksellä oli mukava muistella myös lapsuuden perheiden poliittisia värejä ja miten erilaiset tilanteet näyttäytyivät lapsen näkökulmasta. 

Tänään vappuna 2015 olen kiitollinen siitä, että minulla on töitä. Ei lienee sattumaa, että näin vanhana uskonnonopettajana ja heidän täydennyskouluttajanaankin rosettiraudan malli muistuttaa minua buddhalaisuuden symbolista, Dharman pyörästä.

Klara Vappen!

 

 

 

Ystävän yllätävä lähtö

 

Tällä viikolla saimme suru-uutisen. Neljä vuotiaan kummipoikamme isä kuoli auto-onnettomuudessa keskellä päivää. Kolme poikaa jäi isättömäksi.

 Raamatun kohta Aikakirjoista on puhutellut minua koko viikon: "Itkekää itkevien kanssa ja iloitkaa iloitsevien kanssa." Niinpä olemme itkeneet. Nyt on ollut sen aika. Kyynelten ja tuskan. Kivun ja surun. 

Vein ystävälleni kukkia ja pullia sekä säkillisen karkkia pojille, koska minulla ei ollut sanoja. Halusin vain olla läsnä ja ilmaista tukeni ja empatiani. En muista kauanko halasimme ja itkimme ystäväni kanssa. Hänen surunsa, kuten poikienkin oli ja on käsin kosketeltavaa. Aitoa. Totta. Joka hetki.

Tänään on jo parempi päivä. Lähdemme poikien äidin ja ystävien kesken katsomaan vielä onnettomuuspaikkaa. Viemään kynttilän, ruusun ja ylösnousemuksen sekä jälleennäkemisen toivosta muistuttavan symbolin.

Kaiken tämän keskellä huomaan kauneden puskevan läpi niin monessa kohtaa. Rinnan kivun kanssa. Töissä hetkissä, joissa näen kollegoideni rautaisen ammattitaidon. Kotona mieheni puuhastellessa kuopuksemme kanssa nauraen. Pienissä hetkissä pyykkiä laittaessa, vaihdetuissa hymyissä, auringon paisteessa ja uudessa aamussa. Pienet asiat muuttuvat arvokkaiksi ja asiat laskeutuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa. 

Toivon sinulle rakas lukijani, että voit iloita tänään juuri siitä, mikä sinulle on arvokasta ja tärkeää! Siitä, mikä vielä on lähelläsi ja mistä voit olla kiitollinen. 

 

 

 

Häät joille ei löydy sanoja

 

Tänä viikonloppuna juhlimme rakkaan ystäväni häitä Turun Linnassa. En löydä sanoja, sillä häät, niiden tunnelma, ihmisten ilo, nauru ja sydämellinen mukanaeläminen olivat jotakin niin käsinkosketeltavaa aamusta iltaan, että sitä riemua olen kantanut monta päivää mukanani. En toisin sanoen pääse takaisin maan pinnalle. Ei kuulemma pääse hääparikaan. Tässä muutamia otoksia päivän varrelta.

Häämeikin ja kampauksen loi Hiushuone Kerho Turussa. Palvelusta sain nauttia myös minä kaasona. Mieheni siunasi pariskunnan Turun Linnan kappelissa. Intiimit 40 hengen juhlat jatkuivat kauniissa Linnan Eteläisessä salissa. Sain laulaa toisen rakkaan ystäväni kanssa sekä kappelissa että juhlissa. Katsetta ei meinannut voida juhlapariin kääntää ilman itkua. Petri Laaksosen Rakkauden Liekki ja Johanna Kurkelan Rakkauslaulu ovat sanoineen ja sointuineen soineet päässäni sen jälkeen toistuvasti. Tämän ystäväni mies vielä toimi häissä ammattikuvaajana, joten saimme aidosti rakentaa juhlia kaveriporukalla.  Ja nauttia niistä.

Kiitos perhe Taipalus!

 

Puutarhassa ystävien kanssa nauttien

 

Hyvät ystävämme ovat juuri päättäneet Brasilian komennuksensa ja suuntaavat seuraavaksi Ranskaan. Oli hienoa saada heidät hetkeksi Suomen lyhyellä vierailuajallaan viettämään kanssamme kesäpäivää koko perheellä. Päivä oli upea ja seura mitä parhainta! 

Pitkästä aikaa leivoin tuoreista vadelmista muffineja ja kuorrutin ne suklaamoussella. Taidan tehdä tänään uuden satsin seuraavien ystävien saapuessa. Pahoittelen kuvan laatua, muistin vasta illalla ottaa kuvan jäljelle jääneistä ennenkuin nautimme ne iltapalaksi.

Ohjeet kurkkasin uusimmasta Unelmien Talo & Koti -lehden numerosta 7/2014. On ihana saada vähän vaihtelua tutuksi tulleisiin tarjottaviin. Mustikkakakkukin maistuu ihan eriltä, kun sen päälle tekee tuorejuustokerma -kuorrutuksen.

Mustikkakakun kuorrutus: 

100g tuorejuustoa

1dl kuohukermaa

1dl tomusokeria

1tl vaniljasokeria

2rkl sitruunamehua.

Sekoita kevyesti vaahdotettu kerma ja sokerit tuorejuustoon. Mausta vielä sitruunamehulla ja levitä kakun päälle.

 

Tyttöjen Shoppailupäivä Helsingissä

Poikalastemme on sitä vaikea ymmärtää. "Why???" Miksi joku haluaisi saariretken tai pihaleikkipäivän sijaan viettää päivää Helsingissä sisustuskauppoja kierrellen ja katsellen? No siksi. Ja siksi me sisustusystäväni Ilsen kanssa suuntasimme Helsinkiin sateisena heinäkuun päivänä. Äitien hermoloma. Miehemme jo tämän terpaiamerkityksen tuntevat hyvin. Kiitos Vesa ja Olli!

Mieleeni jääneitä fläshejä:

H&M home, Booknäs, Piironki, Laura Ashley, Granit, Riviera Mason, Nougat, Destiny, ja muutama muu. Maailmassa on monta kaunista ja ihmeellistä asiaa. On ihana todeta tämä ja nähdä mielessään, miten moni asia voisi olla osa omaa kotia, mutta myös hyvillä mielin myöntää, etten kaikkea sitä tarvitse. Muutaman tyynyliinan kuitenkin tarvitsin ;) Siitä lisää At Home -puolella.

 Kiitos Ilse ihanasta päivästä!

      Ystävän eteisen tunnelmaa

 

 Iltalenkillä piipahdin hyvän ystäväni Sannan luona. En voinut olla jakamatta sitä tunnelmaa, mikä hänen eteisessään tulvi vierailijaa kohti.

 Vanhan lipaston päällä asetelma erilaisia kukkia. Taivaallinen kauneuden hetki ja huokaus. On ihana nähdä, kun ihminen käyttää hänelle suotuja lahjoja, vaikka tällaisen asetelmankin tekemiseen. 

 

 

 

Hemmotteluhetkiä Turun seudulla

 

 

Rakas ystäväni Elina menee ensi syksynä naimisiin. Sain kunnian toimia hänen kaasonaan <3 - ihanaa!. Tänään suunnistimme hemmottelupäivän aluksi kukkakauppaan hoitamaan alta pois häähiontoja. Kukkakauppa Florean asiantuntemus, ideat ja asenne olivat enemmän kuin kohdallaan.
  Kaunis liike lukuisine yksityiskohtineen, hääkukka-asetelmien pohdinta kahvitarjoilulla ja ymmärrys Turunlinnassa pidettävien häiden tyylistä vakuuttivat tulevasta. Tästä oli ihana jatkaa päivää eteenpäin.

Suunnistimme autolla kohti Turunlinnaa katsastamaan vielä tulevia tiloja ja pohtimaan lisää yksityiskohtia. Kaunis auringonpaiste ja Elinan ihana "pikkuauto" nostivat tunnelmaamme ja juttua riitti.

 Linnavierailulta suuntasimme lounaalle Turun keskustaan ja parin sisustuskaupan jälkeen lillumaan Naantalinkylpylän altaisiin. Ennen altaille menoa juhlistimme häiden suunnittelua, tulevia häitä ja ystävyyttämme kuoharilasillisilla. Hemmotteluhoito kahdelle oli morsiamelle tietenkin yllätys, mutta pitkän kasvohoidon ja -hierontojen jälkeen olimme molemmat yllättyneitä siitä, miten rento olo voi tulla pelkästä kasvojenkin pitkästä hieronnasta. Voisikohan tällaista opettaa kotiväelle?

 Illan päätimme illallisella Thaimaalaisessa ravintolassa, jonka ruoka oli todella maittavaa ja aamulla heräsimme kesäaikaan hyvin levänneinä. Matka kohti arkea koitti kuitenkin vasta ravitsevan buffetaamiaisen jälkeen.

Matkalla kotiin mietin, miksi tällaisia hetkiä tulee otettua niin harvoin rakkaiden ystävien kanssa? Ehkä pienten lasten kanssa syyllisyyskin painaa kotoa lähtiessä, mutta tiedän perheeni saavan takaisin levänneen ja tasapainoisemman äidin, kuin jos olisin jäänyt tältäkin reissulta pois. Häitä odotellessa - kiitos ihana Elina loistoseurasta!

Iloitse iloitsevien kanssa

 

Tänään kutsuimme ystäviä juhlimaan heidän elämänsä erään tavallaan raskaan vaiheen päätökseen tuloa ja uuden upean vaiheen alkua. Samalla päätimme juhlistaa toisen ystäväperheemme kodinlöytämistä ja kolmannen perheen isännän uutta työtä. Oli virkistävää viettää hetki pitkän talven jälkeen iloisten asioiden äärellä. Lapset saivat juomakseen kotitekoista limua mintun lehdillä koristeltuna aikuisten nauttiessa jälkiruokaviiniä. Pieni juhlan tuntu arjen keskellä kaapeista löytyvillä elementeillä on hauskaa!

 

 

What are friends for?

 

Ovikelloni soi tänään aamulla yllätten. Oven takaa löytyi rakas +++ ystäväni tämän ihanan kimpun kanssa. Vain siksi, että hän halusi ilahduttaa minua, koska olin kuulostanut väsyneelle edellisen äpivän puhelussa. Mikä ihana teko! Tiedätkö mikä on +++ ihminen? Sellainen, joka antaa tässä elämässä takaisin sinulle. Ja vastavuoroisesti sinä välillä hänelle. Toivottavasti sinulla on +++ ihmisiä elämässäsi!

Kiitos rakas ystäväni, piristit päivääni!

 

Löytö

Läheinen ystäväperheeni löysi unelmiensa 50 -luvun kodin (ei onneksi tyyliä juoksuhaudantie), jota he remontoivat hengittäväksi ja aikansa tyylille uskolliseen kuosiin. Raaputtelimme tapetteja ja alta löytyi toinen toistaan mielenkiintoisempia aarteita.

Tässä maistiaisia, omasta lempparistani: