Thoughts & Ideas

Hidastin aamua 

 

Minulla on työ, jossa on välillä tiukempia jaksoja pitkine päivineen. Tällä viikolla päätin kepeämpänä päivänä aloittaa työt aamulla kotona niin, että voin ajaa töihin vasta kun aurinko nousee. Ja koska oli satanut vähän lunta, uumoilin aamusta tulevan kauniin.

Päätin hidastaa arkea hetkeksi.

 Minut palkittiin auringon paisteella ajaessani töihin yhdeksältä. 

Usva, auringonpaiste ja pieni lumipeite olivat niin upeaa katseltavaa, että 

oli pakko pysäyttää auto ja ottaa muutama kuva.

 Kaunis Suomi. Jopa marraskuussa.

Huomenta St. Paul De Vence

 

Näkymä hotellihuoneestamme

Saimme lapsenvahdin kolmeksi yöksi molemmille pojillemme, joten varasimme pikapikaa lennot

Nizzaan ja katselimme hotelleja. Kiitos äiti ja Ansu!

Päädyimme piskuiseen hotelliin lähellä St. Paul De Vencen kylää, jonne on n. 20 minuutin ajomatka lentikentältä. Kaipasimme rauhaa- ja toisiamme. 

Emme arvanneet miten upeaan paikkaan pääsimmekään. Tuoksut, tunnelma, lämpö ja maisemat saivat meidät tuntemaan 60 tunnin loman jälkeen kuin olisimme olleet levossa viikon. Suosittelen lämpimästi!

Rakas lapsuuden ystäväni Helena asuu lähellä Antibes -kylässä, jossa vierailimme myös, Hänen blogistaan osiosta Matkakohteita Rivieralla, löydät paljon vinkkejä jos innostut itsekin vuokraamaan auton ja lähtemään Etelä-Ranskaan.

 

 

Salla suosittelee: 

Koskella

1. Gourdonin kylään ajettaessa vesiputous, jonka juurelta kuohuvan kosken äärelle patikoiminen oli ehdoton kohokohta (älä odota oppaista vinkkejä tai hienoa polkua). Upea levähdyspaikka kauan kaivatun helteen keskellä (Lue: Suomessa edelleen heinäkuussa 2015 vain n. 14c). Vanhan koskipujottelijan sydän pamppaili uteliaisuudesta ja kosken lukemisesta. Tänne otan ensi kerralla eväätkin ja pyyhkeen mukaan bikinien lisäksi. Kanootin lupaan jättää kotiin. Ehkä.

2. St. Paul De Vence, illallista upeassa vanhassa kylässä katsellen alas vuoristolta Nizzaan päin. Iltakävely ja paikallisesta jäätelöstä nauttiminen kuuluu asiaan. Tuoksut ja tunnelma jäävät muhimaan kivasti kotiin palattuakin.

3. Saint Jean Cap Ferrat:n upeat huvilat ja huvipurret.  Kävely Rothschildin puutarhassa sai Oxfordin puutarhat kalpenemaan rinnallaan moninkeraisesti. Pulahdus mereen paattien lomassa oli luksusta. Joskin hotellin uima-altaan rauhaan oli ihana palata kuhisevalta rannalta.

Näkymä Cap Ferrat:n puistosta Ezeen

ja paljon muuta. Ensi kerralla varaamme enemmän aikaa ja otamme omat kultapojat mukaan nauttimaan!

 

Itsenäisyyspäivän rituaaleja lasten kanssa 

 

Me koemme olevamme todella onnekkaita. Olemme saaneet mieheni kanssa nähdä ja elää vielä isovanhempiemme kanssa, jotka taistelivat sodassa, toimivat lottina ja huolehtivat perheestä kotitilalla miesten ollessa rintamalla. Itsenäisen Suomen kunniaksi suuntasimme tänäkin vuonna ystäviemme ja lasten kanssa illan pimetessä sankarihaudoille.

Teini-ikäisten tehtävänä oli tällä kertaa laskea haudoista minkä ikäisiä olivat nuorimmat ja vanhimmat sodassa kaatuneet ja miettiä mitä arvostaa itsenäisessä Suomessa eniten. Joukon pienin, meidän 2 -vuotias laski ensimmäistä kertaa kynttilän muistomerkin juurelle itse. 

Toivotan hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

 Samalla poltan kynttilöitä ja jo tuolla puolella oleville Niilolle, Toinille, Toivolle ja Bertalle kuiskaan hiljaisen ja syvän kiitokseni.

Oi Suomi synnyinmaa!

 

 

 

 

 

 

 

Uskon hyvän tekemiseen

Seurakuntavaalit osuivat tällä kertaa isänpäivään. Omaa miestäni, perheen isää kaivataan hänen ollessa työreissulla Italiassa. Papan äänisaalista Mikkelissä jännätään iltaan ja sitä ennen soitetaan iloinen puhelu poikien kanssa Savoon. Iloitaan siitä, että perheessä on rakkaita ihmisiä ja seurakunnassa voi vaikuttaa. Kuten elämässä muutenkin. Elämällä todeksi arvojaan arjen keskellä.

Minua kosketti se, että äänestyspaikkana oli itse kirkko. Paikka, minne saan tulla koska vain, millaisena vain.

 

 

 

 

Pärnussa hyvän ruoan ja halpojen palvelujen äärellä

 

Vietimme lämpimän viikon Pärnussa ystäväperheen kanssa. Nautimme erityisesti hyvästä ruoasta ja todella edullisista palveluista. Lapsiperheen arjen voi viedä välillä muuallekin, vaikka siinä on omat haasteensa. Lisävääntöä toivat tällä kertaa ilmastoinnin puute kuumalla kelillä vaikeuttaen yöuniamme, mutta plussan puolelle jäätiin.

Myöhäinen aamiainen suussasulavilla lohileivillä

Erityisesti suosittelen Pärnussa: 

• Ahoy Sushi Baar, niin aamupalalle, lounaalle, kuin iltamyöhään
• Lime Lounge
• Port Arthurin tai Kaubamajan Chopsticks -ravintolaa
• Hotel Estonian läheistä Italialaista jäätelöbaaria
• Hotel Alex Majan kauneussalongin hoitoja (Ilusalong)
• Kuolleenmeren kylpylää aikuisille
• Tervise Paradisea lasten kanssa, jos on liian kuuma keli tai liian kylmää rannalla

Äitien ja tyttärien matka Porvooseen

 

Haikon kuvan lähde: rantapallo.fi

Elämä on liian lyhyt. Siksi halusimme viettää aikaa rakkaiden suvun ihmisten kanssa. Päätimme aloittaa "Äitien ja tyttärien reissut", jotka vuorovuosina suunnittelisimme me tyttäret ja sitten taas äitimme. Ensimmäisen reissumme suunnittelimme me tyttäret ja suuntasimme Porvooseen.

Äideille lähetettiin kutsukirje hyvissä ajoin huhtikuussa ja sen liitteenä oli tämä kuva. Kirjeestä löytyi myös tieto Haikon kartanosta majapaikkanamme, jonka kustantaisimme tänä vuonna me tyttäret äideillemme.

Koska meistä vain kaksi asuu samassa kaupungissa, oli aamun matkaaminen eri seurueissa jo viihdyttävää sinänsä. Lounaspaikkamme oli upea kahvila Cafe Gabriole, joka sijaitsee hieman Vanhan Porvoon ulkopuolella, mutta on kävelymatkan arvoinen. Flyygelin soittoa elävänä musiikkina taustalla, pienet alkumaljat kahvilan kaapista jäähdytetyin kuohuvin ja makoisat salaatit virittivät meidät heti kepeään ja mukavaan tunnelmaan. Unohtamatta kaupungin upeinta kakkutarjontaa.

Sitten hieman shoppailua Porvoossa, silmillä nauttimista kauniissa putiikeissa ja välivirvoikketia jokilaivalla. Tämän jälkeen suuntasimmekin jo Haikon kartanoon. Spa -osasto kutsui osaa joukosta, sisaremme kanssa olimme varanneet äidillemme jalkahoidon ja osa seurueesta nautti päiväunista. 

Illalliselle suuntasimme takaisin Porvooseen tunnustusta saaneeseen Sicapelle -ravintolaan. Sicapellen väki arvostaa lähiruokaa ja luomua, sekä taikoo upeita makuelämyksiä ja tarinoita viineistään mainiten viinintuottajia nimeltään.

Uusia perunoita ja rikkaruohoja

Illallisella pohdimme, mistä asioista itse kukin nauttii ja missä tilanteissa rentoutuu. Nauru ja kyyneleet virtasivat Sicapellen tiloissa. Viiden ruokalajin illallinen viineineen on loppuunhiottu kokonaisuus, eikä kenenkään tarvinnut stressata siitä mitä söisi. Sicapellen väki miettii kokonaisuuden aina valmiiksi upeaksi setiksi. Suosittelen paikkaa todella lämmöllä vaikka pidemmästäkin matkasta vierailtavaksi!

 Elämän varrella meille tärkeäksi muodostunut joukko ihimisä on Sisko -tätini, tyttärensä Miia, serkkuni Satu ja tyttärensä Sonja sekä tietenkin äitini Aino ja sisareni Suvi. Yhden yön reissu oli hyvä alku, mutta aivan liian lyhyt! Ehkä ensi vuonna vietämme matkassa useamman yön?

 

One old table coming up

Olen etsinyt keittiööni rouheaa pöytää sitä löytämättä. Sisustusliikkeissä oleva tpöydät ovat kyllä kauniita, mutta epäilen isojen lommojen ja rakojen ja muhkuraisuuden koituvan epäkäytännöllisyydessään kaikkea muuta kuin arjen iloksi. Siksipä iloitsin äitin ilmoittaessa löydöstään. Heidän aikanaan ostamansa rappiotilan vanhassa navetan karjakeittiön nurkassa oli vanha pöydän kansi. Täydellisen kokoinen, pienehkö ja juuri keittiöömme sopiva.

Pöytä kuumailmapuhaltimen, hionnan ja juuriharjakäsittelyn jäljiltä

Aloitin sen kunnostuksen viime viikonloppuna veljeni tilalla vieraillessamme. Halusin nähdä tulisiko siitä kaiken punamultamaalin alta sellaista kuin haluaisin. Puhaltimella sain pahimmat möhnät pois pinnalta ja hiomalla pois vielä alla olevaa ruskeaa maalia. Juuriharja vielä poisti hyvin hiotun möhnän, jottei se hankautuisi hiottaessa pintaan uudestaan. Kunnon tököttejä ovat aikanaan tehneet. Sain ehkä 1/3:n pintaa valmiiksi, mutta se luo uskoa siihen, että vielä jonain päivänä tämä taso on keittiössäni. Työtä vielä siis on edessä, mutta pikkuprojektit pitävät mielen virkeänä.

 

Saturday walk

Lappeenrannan keskusta oli lauantaiaamuna kaunis. Pirteä pieni pakkanen ja auringon paiste piristivät matkaani kukkakauppaan. Paikallisuus on minusta aina arvossaan! Etsin tuliaisia serkulleni, jonka luo olin saapunut junalla edellisenä iltana ja ystäväperheellemme, jonne menisimme häiden jälkeen yöksi. Löysin aivan valloittavan pienen kukkapuodin, Lauran kukkapuodin. Ajatuksella asetellut ja valitut kukkaset kylpivät keväisessä auringon paisteessa isojen ikkunoiden takana eikä tuliaisviemisiä ollut vaikea valita.

Kukkakimppuja koristivat "Miä tein tämän" -brändilappuset jotka saivat minut entistäkin paremmalle tuulelle. Valitsin Satulle pienen vaaleanpunaiset hortensian ja siihen sopivan vaaleanharmaan peltiämpäri. Ystäväperheelle löysin aluksi uudelle kuistille helmililjoja, mutta minut valtasi valtava muistojen aalot, kun näin  tuuhean rosmariinin, joka oli pyöritetty ihanaan valkeaan paperiin niteellä. Olimme vuosia sitten tämän perheen kanssa 2 viikkoa Italiassa lomalla upeassa isossa talossa ja poimimme ruokaamme puutarhasta rosmariinia ja ikkunoille laventeleita. Tuo muisto sai minut valitsemaan Rosmariinin liljojen sijaan. Lähdin kukkapuodista pajon saaneena. Helsingistä Lappeenrantaan kukkapuotinsa siirtänyt Laura taitaa floristin hommat!

Getting ready for the Wedding

Saimme pitkästä aikaa viettää häitä serkkuni kunniaksi. Valmistauduimme häihin isolla porukalla.  Sain tehdä kummitytölleni, jolla on taivaalliset, pitkät ja upeat hiukset häänutturan. Pitkien hiusten etu on siinä, että nutturaankin riittää voluumia, vaikkei siitä tekisi suttuista.

 Häänuttura:

Tarvitset muutaman pinnin, ponkkarinauhan ja hiuslakkaa. 

1. Vedä hiukset haluamallesi kohdalle napakalle ponihännälle. 
2. Kierrä sen jälkeen hiuksia myötäpäivään ennenkuin kierrät niitä nutturalle. 
3. Kiertele sitten tuntemustesi mukaan ponkkarikohdan ympäri muutaman kerran kiinnitellen pinnillä läheltä hiusrajaa ja 
4. muotoile loput vaikka näin hiuslakalla ja parilla pinnillä. 

Kummitytölläni oli päällään tätini, eli isoäitinsä 16 -vuotiaana päällään pitämä upea vaaleanpunainen mekko. Mukana oli myös Mummin säästämä kultainen käsilaukku ja koruja. Sängyn ja mekon päällä ne näyttivät upeilta, mutta vielä kauniimmalta hänen päällään.

Häihin valmistautuessahan on huomioitava myös verensokeri, eikös vaan? Serkkuni, jonka luona valmistauduimme häihin oli varautunut tähänkin ihanalla kakulla, joita tekee Lappeenrannassa Caffe Violet. Pieni kilistys mansikkaliköörillä kruunaa juhlavan päivän alun ja häät voivat alkaa!

Kiitos ihanat suvun naiset ja miehet ihanasta päivästä -

ja mikä tärkeintä: Onnea Jussi & Anna!

 

 

On my way to work 

There are some good things when you live in Finland. Some. Nature is one of them with it's seasons. This winter has been really short and I don't recall seeing any grass in February here before. But what can you say if Spring comes early even once or you drive to work and it is not dark even if it's 8 am?

You can be thankful of it all. Look how the grass looked like this morning. Wow. If I didn't have my students waiting behind the door this morning, I would have stayed out longer just staring and taking photos.