Irti päästämisestä

Kaksi vuotta sitten kirjoitin viimeksi postauksen tähän blogiin aiheesta Uusia alkuja. Olin lähdössä kummityttöni ristiäisiin ja perheemme muutto ulkomaille oli edessä. Viime kesänä palasimme helpottuneina taas kotiin, jossa ajattelimme saavamme rauhassa elää vielä vuosia, mutta toisin on käymässä. Olemme päästämässä kodistamme irti.

Kodin projekteista yksi kestoteema on ollut "Kiinnitettäisikö muutama taulu?"

Yhdysvalloissa vietetyn vuoden jälkeen muutimme vuokra-asunnosta Riihimäen kotiin. Kotiin, jonka remppaamiseen olen varmaan upottanut satoja tunteja - terapeuttisia sellaisia. Suomen arki alkoi rullata kahden aikuisen työsskäynnillä. Mieheni käy töissä Helsingissä ja minä Järvenpäässä. Pimeän loskaisen syksyn työmatkoilla aloin pohtimaan työmatkoihin käyttämääni aikaa ja energiaa. Kun esikoisemme vielä (äidin työpaikan sijaintia ajattelematta) ilmoitti haluavansa lukioon Järvenpäähän seuraavana syksynä, käynnistyi meissä prosessi.

Aloimme miettiä, voisimmeko muuttaa etelämmäs. Aikanaan muutimme Riihimäelle, koska toinen meistä matkasi Helsinkiin ja toinen Riihimäkeä pohjoisemmas. Nyt tilanne on ollut jo vuosia toinen. Mitä jos kolmen perheenjäsenen työ- ja koulumatkoihin menisi vähemmän aikaa kuin nyt? Miltä tuntuisi, jos edes toinen meistä aikuisista asuisi paikkakunnalla, jossa käy töissä? Voisimmeko paremmin? Miltä eskarin aloittavasta kuopuksesta tuntuisi lähteä aamuisin kotoa myöhemmin kuin Riihimäellä tarvitsisi ja viettää koulun alettua lyhyempiä aikoja yksin koulupäivän jälkeen? Voisimmeko ajatella päästävämme tästä kodista irti?

Aloimme ensin vain huviksemme käymään taloesittelyissä Järvenpäässä. Saadaksemme kuvaa siitä, mitä on tarjolla. Ymmärtääksemme, mitä maksaisi erilaiset kotivaihtoehdot lähempänä työpaikkaa ja onko tarjolla sellaista, missä voisimme nähdä itsemme perheenä. Alku oli varsin ravistelevaa: Tajusimme saaneemme asua Riihimäellä isossa talossa todella edullisesti. Hintana oli työmatkat, mutta nuorempana olimme sen jaksaneet ja halusimme antaa lapsillemme pysyvyyttä.

Täytyi alkaa laskea mistä olisimme valmiit luopumaan. Tarvitsimmeko edelleen omakotitaloa ja mitä käytännössä maksoi lisää se, että saisimme lisää aikaa arkeen työmatkojen sijaan. Miltä tuntuisi luopua yhteisöstä ja rutiineista täällä, missä olimme olleet jo 17 vuotta? Miltä lapsista tuntuisi? Olisiko ollenkaan järkevää jättää tämä koti ja paikkakunta?

Prosessin keskellä mietin paljon, mitä tämä koti minulle merkitsee. Huomasin pohtivani, pystynkö päästämään siitä irti. Ystäviä en uskonut menettäväni, sen verran minulla on hyviä ystäviä, joihin suhteet on säilyneet niin Suomen eri kaupungeissa kuin ulkomaillakin etäisyydestä huolimatta. Elämään voi tulla uuttakin, jotain muuta. Mutta entä tämä koti, olinko siinä liian kiinni? Pystyisinkö päästämään tästä irti? Ja mitä enemmän mietin asiaa, totesin kodin olevan kuitenkin "vain talo". Mitä useammin asiaa maistelin, näin kotimme talona, joka oli antanut meille viimeisen 13 vuoden aikana paljon hyvää, mutta tunnistin ajattelevani, että oli aika siirtyä eteenpäin.

Teimme kotimme myyntipäätöksen ja onneksemme koti sai uudet kiinnostuneet ostajat todella nopeasti, ennenkuin ehdimme asuntoa julkisesti edes näyttää. Koti ehdittiin kuvata virtuaalisesti ja virtuaalikävelyn voi tehdä verkossa kuin kävelisi kodissamme. Kuvauspäivänä oli upea valo ja satuin ottamaan kuvia itsekin. Huomasin niin tehdessäni jättäväni jo jäähyväisiä sen nurkille, pinnoille, joita olin useamman kerrankin vaihtanut, sen valoille ja varjoille, sen meille antamalle ilolle ja rauhalle. Perheemme on ollut täällä hyvä elää ja olla. Nyt on aika päästää irti. Ja astua eteenpäin. On tilaa jollekin muulle. 

Tänään olen kiitollinen siitä, että uskalsimme. Että uskalsimme ajatella toisin ja kysyä itseltämme uusia kysymyksiä. Olen kiitollinen siitä, että asioista voi päästä irti. Jopa taloistakin, joista on tullut koteja, rakkaita sellaisia muistoineen ja niihin käytettyine tunteineen. Olen kiitollinen siitä, että elämämme ja sen onni ei ole kiinni näistä seinistä, vaan jostain muusta. 

Jotain kodin herättämistä inspiraatoiista voin viedä mukanani, kuten nämä ompelemani vessan pyyhkeet :)

Mistä sinä haluaisit tai voisit päästää irti saadaksesi

 jotain aivan muuta, ehkä arvokkaampaa tilalle? 

Miten voisit omalla toiminnallasi vaikuttaa asiaan? 

Ja nyt minä mietin: Pitäisikö uudesta kodista aloittaa uusi blogi?