Koukussa kalkkimaaliin.

Voisi sitä kai ikävimpiinkin asioihin koukahtaa. Minä koukahdin nyt kalkkimaaliin. Tunnustan. Totaalisesti. Siksi varoituksen sana: tämä on jonkin sortin hehkutusblogi.

Ystäväni, jonka kanssa jaamme sisustusvimmaa, -ahdistuksia ja -ideoita, vinkkasi minulle mustasta Vintagen Black Velvet maalista. Hän tajusi heti mistä puhuin, kun selitin hänelle visiotani keittiön talonpoikaissohvasta mustana. 

Niinpä seuraavan kerran, kun hän tuli vierailulle, hänellä oli tuomisinaan purnukallinen maalia, johon koukahdin. Olen etsinyt kauan maalia, joka olisi täysin matta pinnaltaan kuivuttuaan.

Siis oikeasti mattaa.

Ja joka hengittäisi,

ja jota voisi helposti maalata sisällä. Ja siinä se oli: Vintagen kalkkimaali. Niinpä aloin putsaamaan ihan kepeästi keittiön vanhaa puista sohvaani ja aloitin maalaamisen.

Jos kokeilet itse, älä järkyty. Vintagen Black Velvet on melkein myrkyn vihreää ja näyttää harmaalta kun avaat purkin ja alat levittämään sitä. Mutta kun maltat hetken, syvenee sävy upean mustaksi. Maali on pölykuivaa noin puolessa tunnissa ja uudelleen maalattavissa jo tunnin päästä. Lapsiperheen äidin unelma. 

Vedin siinä samalla aiemmin Helmi kalustemaalilla (musta) vetämäni tuolitkin, koska vaikka maalin kuului olla mattaa se kiilsi edelleen. Eipä kiillä enää! Pintaan hieman käytetyimmille kohdille mustaa vahaa ja avot. Nyt kelpaa rouvan katsella sohvaansa. 

Ja niinkuin kuulemanikin mukaan kalkkimaalin tielle lähteneille käy, kävi minullekin. Aloin katsella asioita kodissani kalkkimaalisilmälasien läpi. Löysin aika paljon asioita, joista saisi upeita ja helposti päivitettyjä sohaisemalla tätä maalia vähän pintaan. 

Tuo yksi purkillinen on todella riittoisa. Kaksi kerrosta riittää antamaan täysin mustan pinnan.

Nyt oli edessäni uusi (ensimmäisen maailman) dilemma: ruskeat tyynynpäälliset ja valkoinen patjanpäällinen eivät toimineet. Kaapissani sattui olemaan eräänkin toteuttamattoman visioni ansiosta harmaata pellavaa jonkin IKEAn keikan jäljiltä, josta ompelin uudet tyynynpäälliset ja peitteen patjalle.

 Nyt kelpaa kisunkin makoilla uusissa maisemissa.

Kun katselen nyt keittiötäni, muistuu mieleeni pöydän kansi, joka odottaa autokatoksessa "pientä laittoa". Nyt saan intoa punamultamaalin hinkkaamiseen, sillä haluan lankkupöytäni vihdoin valmiiksi.

Tänään olen kiitollinen ystävistä, joiden kanssa voi jakaa omaa hulluuttaan ja ideoita. 
Ja rakkaasta, joka on pian kotona. 

Riihimäen lähellä Vintagen kalkkimaaleja myy ihana Piantik Hyvinkään maalaismaisemissa

Lahdessa Sisustusfanny kätevästi ihan keskustassa