Ystävänpäivän iloja

Ystävänpäivän kunniaksi päätin repäistä ja ostaa valkoisten sijaan pinkkejä tulppaaneja. Laitoin muutaman tulppaanin rakkaan ystäväni minulle joskus ostamiin pulloihin ja toiselta ystävältäni saamani kiven tulppaanien juurelle. 

Kaikki nämä yhdessä muistuttavat minua siitä, miten ystävieni kanssa on kuljettu niin iloisten kuin haastavien ja raskaidenkin asioiden äärellä monenlaisten prosessien aikana.

Ystävänpäivä ei jostain syystä minulle ole koskaan merkannut niinkään pariskuntien välistä romanttista päivää kuin juuri tätä ystävien välistä päivää, mutta ehkä tässä on kulttuureissakin eroja. 

Kun asuimme jenkeissä, väänsimme esikoiseni kanssa hiki hatussa ystävänpäiväkortit jokaiselle luokkatoverille. Oli hauskaakin askarrella yhdessä ja nähdä, mitä kaikkea poikani sai takaisin. Korttien yhteyteen kuului myös laittaa jokin pieni lahja ja näin ollen pienen eskarilaisen tullessa kotiin hänen reppunsa oli täynnä monenmoista kynää, kumia, karkkia, kuin toinen toistaan suloisempia korttejakin. 

Tätä päivääni sulostuttaa myös kutkuttavan ihanat keskustelut silloisen eskarilaisen, nykyisen teinin kanssa tästä teemasta. Hänen koulussaan oli päätetty, että jokainen oppilas pukeutuisi kouluun erivärisillä paidoilla kuvatakseen omaa tilannettaan tässä rakkauden maailmassa.

Valkoinen paita merkkasi sitä, ettei ole ihastunut, ei ole säätöä eikä ole parisuhteessa. Punainen paita merkkasi sitä että kantajansa seurustelisi ja vaaleanpunainen ihastusta. Sinisen sävyllä (tumma vai vaalea) määriteltiin sitten sitä, jos olisi hiukan säätöä tällä sektorilla.

Saimme tästä todella hyvän keskustelun aikaan vanhemman poikani kanssa ja pohdimme erilaisia tilanteita ja myös hänen tilannettaan. Millä värillä pitäisi pukeutua? 

Mietin itse millä värillä pukeutuisin tänään. Kun on ollut naimisissa pian 18 vuotta ja seurustellut sitä ennen 4 vuotta, voisin ainakin sanoa olevani parisuhteessa. Punainen paitako?

Entä voinko sanoa vielä olevani ihastunut mieheeni ja pukea ylpeänä päälleni jotain vaaleanpunaista? Näin tekisin varmaan, jos asuisin vielä jenkkilän "wisterialanella" muiden desbisten kanssa. Ehkä realistisemmalta tuntuu tällä hetkellä suomalaisen rehellisesti lapsiperheen ja ruuhkavuosien keskellä tuo sininen sävy säätämisineen. Vai tuntuuko?

Kaiken tämän säätämisen keskellä mieheni jätti kuitenkin tällä viikolla tietokoneelleni pienen tervehdyksen. Se tuntui suloisen hyvältä. Ehkä sinisten sävyjen seassa onkin aavistus vaaleanpunaista?

Toivottavasti sinun elämässäsi on aavistus vaaleanpunaista juuri tänään! Itse olen tänään todella kiitollinen kaikista ystävistäni ympäri maailmaa!

Canva.com