Oletko tuntenut istesi kylmäksi tällä pakkasella? Hyrrr! Minä olen. Sitäkin ihanampaa on ollut laittaa pönttöuuniin tuli, istahtaa kirjaston uudelle löhötuolille ja kaivautua viltin lämpimään takkatulen äärellä.
Mutta ethän luule, että minun on helppo pysähtyä.
Ei nimittäin ole, varsinkaan kotona.
Se on todella vaikeaa.
Ihailen kaikkia, jotka osaavat napata kirjan kotona käteen ja lukea, tai rentoutua muutoin. Muokkasin kuitenkin tämän kirjastotilan, vaikka miehenikin iloksi, niin osittain itsellenikin, jotta osaisin rentoutua useammin. Tai edes paremmin kuin ennen: pysähtyä kun vain voin, opetella hellittämään ja päästämään irti listasta tehtäviä askareita. Ja se on toiminut, ikävä kyllä vain välillä.
Yksi iso oivallukseni näiden pysähdysten sarjassa on ollut huomata muunmuassa, miten kaunis luukku takassani on. Ihmeellistä, etten ollut rekisteröinyt sitä ennen. Kyllä kannattaisi pysähtyä vähän useammin. Huomasin myös, että istuminen ilman askaretta tai seuraavan askareen miettimistä on aika hienoa.
Itse asiassa todella hienoa.
Ei nimittäin ole, varsinkaan kotona.
Se on todella vaikeaa.
Ihailen kaikkia, jotka osaavat napata kirjan kotona käteen ja lukea, tai rentoutua muutoin. Muokkasin kuitenkin tämän kirjastotilan, vaikka miehenikin iloksi, niin osittain itsellenikin, jotta osaisin rentoutua useammin. Tai edes paremmin kuin ennen: pysähtyä kun vain voin, opetella hellittämään ja päästämään irti listasta tehtäviä askareita. Ja se on toiminut, ikävä kyllä vain välillä.
Yksi iso oivallukseni näiden pysähdysten sarjassa on ollut huomata muunmuassa, miten kaunis luukku takassani on. Ihmeellistä, etten ollut rekisteröinyt sitä ennen. Kyllä kannattaisi pysähtyä vähän useammin. Huomasin myös, että istuminen ilman askaretta tai seuraavan askareen miettimistä on aika hienoa.
Itse asiassa todella hienoa.
Tammikuu on työssäni tiukkaa aikaa kaikkine hienoine haasteineen (raportoinnit, koulutukset, messut, hankehaut ja yksi "pieni" kirjaprojekti), joten on hyvää vastapainoa napata suloinen kolmevuotias kainaloon, istahtaa vaihtamaan kuulumisia tai vain hellittelemään ja silittelemään. Psykologian opettaja minussa kuiskaa kysyen: "Salla, tämä voisi olla kevään kehitystehtäväsi?"
Suosittelen pysähtymään ja miettimään: Miten sinä rentoudut kotona?
Voisiko tämä olla sinunkin kehitystehtäväsi?
Voisiko tämä olla sinunkin kehitystehtäväsi?
Tänään olen kiitollinen tuosta tuolista ja takasta kodissani.
Siitä mahdollisuudesta, että minulla on paikka, jossa voin rentoutua arjen keskellä.
Ja opetella tätäkin.
Omassa tahdissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti