Uusia alkuja

 Olen saanut olla tänä keväänä monien uusien alkujen äärellä. 

Rakkaan serkkuni tyttären kastejuhlissa kummina 

juhlimassa uuden elämän alkua ja sen siirtymistä Taivaan Isän armon piiriin. 

Tuona aamuna nappasin kuvan keittiön pöydällä olevista tulppaaneista, kevään varmasta merkistä.

Uuden lukion kirjasarjan kiertueella kirjailijana ensimmäistä kertaa. 

Tämä on ollut pitkä prosessi, joka jatkuu vielä ja on opettanut minulle paljon. On ollut hienoa olla luomassa jotain aidosti uutta myös oman ammatillisen elämän piiriin. 

Uskomaton atsalea on kukkinut kuistillamme koko kiertueen ajan, 

yli kaksi kuukautta putkeen eikä näytä vieläkään väsymisen merkkejä. 

En kyllästy ihastelemaan sen kauneutta.

Valmistautumassa ulkomaille muuttoon ensi syksynä. 

Haastattelemassa itselleni sijaista ulkomaanjakson ajaksi.

Laskeutumassa kotiäitiyteen samaan aikaan kun mieheni saa siirtyä 9 kuukaudeksi tiedeyhteisöön tutkimuksen äärelle kansainväliseen huippujoukkoon ja poikani jenkkiläiseen kulttuuriin. Nuorempi ensimmäistä kertaa elämässään ja vanhempi jo toistamiseen.

 Näiden muutosten äärellä nautin tästä keväästä, joka etenee kuten aina ennenkin. 

Poimin sisälle omenapuista oksia maljakkoon. 

Katson kuinka ne puhkeavat kukkaan: Hitaasti, mutta varmasti. 

Ja kaiken tämän uuden äärellä uskon jokaisen niistä etenevän omalla painollaan ja näyttävän meille kauneutensa yksi kerrallaan, omalla tavallaan.

Tänään olen kiitollinen muutoksesta. 

Siitä, että saan olla mukana uusissa asioissa. Oppia niissä itse ja muuttua myös itse. 

Olen kiitollinen kevään kauneudesta ja vuodenajoista, 

jotka näkyvät Suomessa selvästi

 ja kauniina jokainen.


P.S. Mikäli haluat lukea jenkkielostamme ja
 sinne valmistautumisesta, 
voit tehdä niin osoitteessa 
sallygoesus.blogspot.fi