Maalaus osa lahjaa

Kehitteillä olevan kirjaston visiossani yläkerran puiset Ekenäs -hyllyt pitäisi maalata valkoiseksi, jotta ne erottuisivat kauniina uudelta mustalta tapetilta huoneen takaseinällä. Kultaiset nupitkaan eivät toimisi valkoisen hyllyn kanssa, joten aloitin urakan helpommasta päästä: Nuppien muutostyöllä. Hopeista Spray -maalia käyttäen nupit muuntuivat hetkessä ja kuivamisen jälkeen pääsin maalaamaan jo samana iltana nupit mustalla ohentamallani kalkkimaalilla. Samalla oivalsin, että voin maalata yhdet vihertävät kehykset mustaksi, joiden kehystämä kuva sopisi hyvin kirjastoon.

Koska olen koukahtanut kalkkimaaliin, 

olin tilannut projektia varten valmiiksi valkoista maalia Lahden Sisustus Fannysta. Toimitus oli muuten todella nopea, perillä seuraavana päivänä tilauksesta ja palvelu todella ystävällistä, kun jouduin hieman varmistamaan sävyä puhelinkonsultaatiolla. Maali poltteli mukavasti mielessä joulukuun työkiireiden ja arjen keskellä, joten aloitin urakan tyhjäämällä yhden tornillisen kirjahyllyä, hiomalla ja maalipesemällä ja siirtämällä hyllyt alakertaan. 

Yksi torni valmiina

Noin kaksi viikkoa se kesti kaikkineen. Valmistelut, kahden kerroksen maalaaminen, vielä kolmannen maalipurkin hakeminen Piantikista ja tornien kasaaminen ja vahaaminen pahimman kulutuksen kohdilta. Suurin hidastehan oli se muu elämä, eli töissäkäynti ja perhearki - jonka keskellä olen tottunut jo projektejani vääntämään. Ja perhe tainnut tottua jo venymään, kun tavarat hakevat paikkaansa projektien keskellä. Myönnän jonain illan tunteina maalatessani miettineeni, mikä pakko tämä oli tehdä joulukuussa. Ja naurahtaneeni itselleni: Koska haluan ja voin.

Olen tyytyväinen tulokseen. Kalkkimaali jättää kivan matan pinnan. Nyt myös tiedän mitkä työvaiheet ovat olennaisimpia juuri näiden hyllyjen kanssa. Tiedän myös sen, että ovien reunat kannattaa jättää maalaamatta ja liukumatila hyllyjen sisällä, jotta ovet liukuisivat paremmin niitä käytettäessä. Kirjastohan kun tästä on tulossa eikä museo.

Tänään olen kiitollinen perheestä, joka venyy ja antaa tilaa äidille, kun äidillä on jokin projekti meneillään. Miehestä, joka innostuu projektiin mukaan.

Tila muuntuu toiseksi

Olipa kerran keittiö, jossa oli pienempi arkipöytä. Tuon keittiön viereisessä ruokailuhuoneessa oli vähän isompi neljän hengen pöytä, jota käytettiin todella harvoin. Lähinnä emäntä etäpäiviensä työtilana ja silloin tällöin vieraille katettaessa tai erityistä iltapalaa perheen kesken syödessä.

Eräänä sateisena syyspäivänä perheen äiti sai piiiiitkän projektin päätteeksi lankkupöydän keittiöön valmiiksi. Tämä olikin sen verran aiempaa pöytää isompi, että hän kävi miettimään viereisen ruokatilan tarpeellisuutta. Hän alkoi pian

elätellä toivetta siitä, että saisi myytyä tilan pöydän, tuolit ja senkin eteenpäin ja tuolla rahalla ostettua tilaan jotain uutta, mitä hänen mielessään muhi.

Visio mielessä oli kirkas ja kutsuva. Hän oli jo kauan halunnut vaihtaa huoneen tapetin johonkin vahvempaan ja eri tyyliseenkin, joten nyt tuo kaikki tuntui todella järkevältä.

Mitäpä jos hän saisi tilan tyhjäksi nykyisistä tavaroista ja voisi rakentaa tilaan kirjailijamiehelleen ikioman kirjaston? Sellaisen, jossa voisi pysähtyä kiireen keskellä? Sellaisen, joka kutsuisi lukemaan, rentoutumaan ja olemaan hetken vaikka ihan hiljaa. Pysähtymään.

 Niinpä kaupungin sosiaalisen median kirpparille ilmestyi kuvia ruokatilasta ja sen tavaroista. Kesti muutaman viikon saada kaikki tavarat myytyä, mutta jo pöydän ja tuolien mentyä perheen äiti uskaltautui repimään vanhat tapetit pois ja tapetoimaan tilan takaseinän uusiksi.

Tila remontin ollessa prosessissa

Samaan aikaan perhe sai myytyä isännän vanhan laiskanlinnan ja jo saaduilla rahoilla saatiin ostettua tilaan uusi nojatuoli.  Nyt uupui enää kutsuva pehmeä matto ja yläkerran kirjahyllyt, jotka pitäisi siirtää uusiksi tapetoidun seinän eteen.

Edessä oli sitä ennen myös ihan pikkisenriikkinen juttu: hyllyjen maalaus. Maalausurakasta lisää kunhan saan projektin päätökseen.

Tänään olen iloinen tavaroiden kierrättämisen helppoudesta sosiaalisen median ansiosta.

Uutta tässä vaiheessa:

• Ikean Stocksund -nojatuoli,
• yksi vuota tapettia vanhojen olkkarin tapettijämien lisäksi Järvenpään Varastomaalista työreissulla,
• itse ommeltu rahin päällinen olkkarin vanhaan rahiin. Kangas löytyi omasta kaapista ja
• kattovalaisin Ikean Hektar.

Lankkupöydän ainekset

Mitä tarvitaan yhden lankkupöytähaaveen toteutumiseen?

1. Äiti, joka kuulee lapsen haaveen ja muistaa sen nähdessään haavetta vastaavaan, tosin paksun maalin peitossa olevan pöytälevyn.
2. Isoveikan iso maatila, jonka traktorivajan perällä voi aloittaa maalien kuumapuhalluksen ja hinkkaamisen ilman pahoja maalikatkuja ja jatkaa projektia aina kotiseudulla käydessään.

Pöydän eka kulma putsaamista aloitettuani vuosi sitten

3. Isoveikka, joka joku kerta maanviljelijän asioilla ajellessaan voi tuoda pöytälevyn eteläisempään Suomeen ajaessaan pakullaan pikkusiskon kodin läheltä.
4. Pitkät hermot, hyvät sormet ja ranteet. (you wish)
5. Ystävät, jotka lainaavat sinulle kuumailmapuhallinta, kun se äidin kone on siellä kotiseudulla.
6. Muutaman maalikerroksen puhalluksella ja raudalla hinkattuasi paljon hiomapaperia ja kunnon hiomakone.
7. Kärsivällisyyttä.
8. Ystävä, joka suosittelee maalinpoistoainetta. Jota sitten käytät pakkasessa, kun mies on jenkeissä työmatkalla. Ja se ei oikein sitten toimi. Lisää kuumailmapuhallusta ja hiomapaperia.
9. Kipeiden käsien hellimistä.
10.  Uskoa ja toivoa.
11. Teinipoika, joka voi kantaa kannen sisään kanssasi, kun olet päättänyt, että tätä ei enää enempää hinkata.
12. Ystävä, joka tarjoaa vielä 10 vuotta vanhan purkin jämiä maalinpoistoainetta, kun itket hänelle, että maalia on vielä kuitenkin liikaa pöydän pinnalla.

13. Toinen ystävä, joka valaa sinuun uskoa, että sen punaisuuden saa häivytettyä kalkkimaalilirulla ja ehkä saman valmistajan hyvällä vahalla.
14. Lapset, jotka kestävät kotona sen maalinpoistoaineen käryn, kun äiti haluaa vielä sen vikan kerroksen maalia pois lankkupöydän pinnasta.
15. Ihanan teinipojan, joka vaihtaa sinulle useita kertoja vettä, kun skraappaat pöydän pintaa patapatalla ja tiskiharjalla.
16. Hetken, jolloin saat sen ekan kalkkilirumaalin pöytään ensimmäisen kerran ja näet, että lankkupöytähaaveesi saattaa sittenkin toteutua ja onnistua.
17. Ystävän, joka lähettää Lahdesta sinulle harmaata vahaa kaksi kiekkoa postin lakosta huolimatta oman lapsiperheen arkensa keskeltä. Vaikka hänenkin miehensä on ulkomaan reissulla.
18. Vanhoja sideharsoja, joilla vedät vahakerroksia pöytään. Aikaa, (jota et malttaisi odottaa) vahan kuivumiseen.

19. Pukkijalat ikeasta samalla kun haet miehesi atlantin ylilennolta lentokentältä iltamyöhään. Lapset tietenkin auton takapenkillä mukana (kunhan olet saanut vanhan keittiönpöydän myytyä, saat ne jalat vanhan pöydän hinnalla).
20. Miehen, joka sahaa (jopa jet lagissaan) pöydän alle kolme poikkipuuta, ettei pöytä mene kieroon päästyään sisälle lämpimään. Ja sitten ihan ekstraa on mies, joka vielä hioo ne pokkipuiden kulmat ja päät ja viistottaa ne. Tässä kohtaa liikutut. Eli tarvitset myös sanoja ilmaisemaan kiitollisuutta perheenjäsenille osallistumisesta haaveesi toteuttamiseen.
21. Sitten on se hetki, kun saat aseteltua pöydän päälle vähän södöjä, kuten kynttilöitä tarjoiluvadilla. Ja pidät näkemästäsi.

Tänään olen kiitollinen kaikista niistä ihmisistä, joita lähelleni on suotu. 

Jotka osallistuvat höpsöihin projekteihini ja osaavat nauraa minulle hellästi, kun väännän ja ideoin taas jotain uutta. Ja sen hellyytensä lomasta he minua auttavatkin.

En pidä teitä itsestäänselvyytenä. 


Kalkkimaalit ja vahat loistavan asiakaspalvelun osaavasta Lahden Sisustus Fannysta

Koukussa kalkkimaaliin.

Voisi sitä kai ikävimpiinkin asioihin koukahtaa. Minä koukahdin nyt kalkkimaaliin. Tunnustan. Totaalisesti. Siksi varoituksen sana: tämä on jonkin sortin hehkutusblogi.

Ystäväni, jonka kanssa jaamme sisustusvimmaa, -ahdistuksia ja -ideoita, vinkkasi minulle mustasta Vintagen Black Velvet maalista. Hän tajusi heti mistä puhuin, kun selitin hänelle visiotani keittiön talonpoikaissohvasta mustana. 

Niinpä seuraavan kerran, kun hän tuli vierailulle, hänellä oli tuomisinaan purnukallinen maalia, johon koukahdin. Olen etsinyt kauan maalia, joka olisi täysin matta pinnaltaan kuivuttuaan.

Siis oikeasti mattaa.

Ja joka hengittäisi,

ja jota voisi helposti maalata sisällä. Ja siinä se oli: Vintagen kalkkimaali. Niinpä aloin putsaamaan ihan kepeästi keittiön vanhaa puista sohvaani ja aloitin maalaamisen.

Jos kokeilet itse, älä järkyty. Vintagen Black Velvet on melkein myrkyn vihreää ja näyttää harmaalta kun avaat purkin ja alat levittämään sitä. Mutta kun maltat hetken, syvenee sävy upean mustaksi. Maali on pölykuivaa noin puolessa tunnissa ja uudelleen maalattavissa jo tunnin päästä. Lapsiperheen äidin unelma. 

Vedin siinä samalla aiemmin Helmi kalustemaalilla (musta) vetämäni tuolitkin, koska vaikka maalin kuului olla mattaa se kiilsi edelleen. Eipä kiillä enää! Pintaan hieman käytetyimmille kohdille mustaa vahaa ja avot. Nyt kelpaa rouvan katsella sohvaansa. 

Ja niinkuin kuulemanikin mukaan kalkkimaalin tielle lähteneille käy, kävi minullekin. Aloin katsella asioita kodissani kalkkimaalisilmälasien läpi. Löysin aika paljon asioita, joista saisi upeita ja helposti päivitettyjä sohaisemalla tätä maalia vähän pintaan. 

Tuo yksi purkillinen on todella riittoisa. Kaksi kerrosta riittää antamaan täysin mustan pinnan.

Nyt oli edessäni uusi (ensimmäisen maailman) dilemma: ruskeat tyynynpäälliset ja valkoinen patjanpäällinen eivät toimineet. Kaapissani sattui olemaan eräänkin toteuttamattoman visioni ansiosta harmaata pellavaa jonkin IKEAn keikan jäljiltä, josta ompelin uudet tyynynpäälliset ja peitteen patjalle.

 Nyt kelpaa kisunkin makoilla uusissa maisemissa.

Kun katselen nyt keittiötäni, muistuu mieleeni pöydän kansi, joka odottaa autokatoksessa "pientä laittoa". Nyt saan intoa punamultamaalin hinkkaamiseen, sillä haluan lankkupöytäni vihdoin valmiiksi.

Tänään olen kiitollinen ystävistä, joiden kanssa voi jakaa omaa hulluuttaan ja ideoita. 
Ja rakkaasta, joka on pian kotona. 

Riihimäen lähellä Vintagen kalkkimaaleja myy ihana Piantik Hyvinkään maalaismaisemissa

Lahdessa Sisustusfanny kätevästi ihan keskustassa

Ei ihan pienet jouluvalot

Sukuni ja ystäväni tuntevat minut siitä, että otan jouluvalot esille ehkä liiankin aikaisin. Myönnän. Se on totta. Mutta voiko niitä ottaa esiin liian aikaisin? Tänään näen mielessäni heidän kasvoilleen nousevan virneen, kun he näkevät uusimmat jouluvaloni. 

Ne kun eivät ole ihan pienemmästä päästä. 

Näin nämä ensimmäisen kerran Helsingin GRANITin myymälässä yli vuosi sitten, mutta hinta oli vielä kirvelevä. Nyt valosarjan hinta oli laskenut jostain kumman syystä alle 50 euron lamppuineen, joten tartuin äkkiä tilaisuuteen.

Ja mikä parasta: Minullahan oli valmis paikkakin mielessä!

Ja niinhän siinä sitten käy. Että kun on ajatellut ja visioinut jonkin sisustusasian jonnekin kohtaan ja toteaa paikan päällä, ettei se visio ihan nyt putkeen mennytkään, niin on vain reippaasti otettava uusi asenne ja uusi visio. Tänään askartelin sitten tällaisen vision hommasta olohuoneeseemme.

Pahoittelen kuvien tulvaa, mutta olen niin fiilareissa unelmani toteutumisesta, että on vähän pakko hehkuttaa. Ja livenä ne näyttävät vielä paremmilta. Tässä pimeydessä ja syksyn työn ruuhkien ja muiden asioiden makeasti väsyttämänä nautiskelen nyt valosta, joka valaisee koko olohuoneen ilman kynttilöitäkin. 

Kun yksi unelma on toteutunut, voi nauttia siitä hetken. Sisutajan aivot toimivat hassusti niin, että edellisen unelman toteuduttua tulee tilaa sille seuraavalle unelmalle. Tietenkin. Ja minun unelmani on jo osa tätä yllä olevaa kuvaa. Äitini on luvannut antaa minulle mustan lampaantaljan tämän valkoisen tilalle, joka näkyy tuolla tuolilla. Se on seuraava visioni olohuoneemme yhdestä kohdasta. Muille en nyt anna enempää tilaa, vaan nautin hetken. 

P.S. huomaa myös mustat kynttilät. Olen aivan hullaantunut niihin. 

Mikä ero valkoisiin! Ja kivaa vaihtelua.

Tänään olen kiitollinen siitä valosta, joka ei ole vain ulkoista, vaan mikä ruokkii ihmistä myös sisältä. Samalla olen kiitollinen kaikesta kauniista luodusta ja niistä taitavista käsistä ja suunnittelijasta, joka on tällaisenkin lamppusarjan saanut aikaiseksi.

Miun mintut

Ystävieni mökkipihalla kasvaa melkeinpä villinään minttuja. Juuri sellaisia, jotka aiemmin toisen ystäväni antamasta taimesta olen onnistunut hävittämään omasta puutarhastani. Sellaisia, joista saa tehtyä ihanaa tuoretta, taivaalliselta tuoksuvaa ja mielettömältä maistuvaa teetä. Mikä ilo se olikaan, kun nämä mintut juurineen löysivät tiensä ystäväni mökin pihamaalta omaan puutarhaani. 

Saamani vinkin innoittamana laitoin osan kasvustosta veteen olohuoneen arkun päälle, sillä viikon sisällä niihin kasvaisi kuulemma juuret. Uskomatonta, mutta näin tapahtui ja nyt nuo mintut ovat jo juurineen valmistautumassa pihamullassani talveen. Muut taimet istutin huolella seuraavaa kasvukautta varten puutarhaan ensi kesää odottamaan. 

Ja nyt olen kiitollinen omasta tuoreesta minttuteestä, 
tulevista lehdistä, 
niitä kasvattavista taimista 
ja ajattelevaisista ystävistä.

Hortensioiden puintiaika

Vaikka tänä kesänä satoi hurjasti, on hortensiasatomme kuitenkin kohdillaan. Niinpä olen viime viikot nauttinut hortensioista myös sisätiloissa. Tässä muutama näkymä hortensioiden huumaamana.

Eteisen lipaston päällä

Olohuoneen arkulla unikon siemenkotien kanssa

Tänään olen kiitollinen kauneudestakin ympärilläni ja ihmisistä joiden kanssa voi arkea viettää.