Kysymyksiä ruuhkavuosien keskellä jouluasetelmia askarrellessa

Kun työssä pahin kiire on taas alkanut hellittämään (kouluttajan työssäni loka- ja marraskuu ovat aikamoiset sesonkikaudet) ja rohvessorimies on palannut kotiin ulkomaan työreissuiltaan, on voimaannuttavaa etsiä kaapista vanhat kipot ja kupit, mennä metsään sammalen keruuseen ja luoda joulunalusen asetelmia.

Myönnän, etten ole koristeellinen ihminen. Nautin yksinkertaisuudesta. Siksi ehkä tänäkin vuonna koen suunnatonta onnistumista katsellessani vain multaa, sipuleita ja juuria lasikuvun lävitse. Tavallaan pysähtynyttä kasvia, mutta sipulia, jossa on voimaa tummankin pinnan alla pehmeän sammalpinnan alla turvassa ja lämpimässä. Vaikka muut sitä katselisivatkin.

Mietin juuri viettämäni pienen irrottautumisreissun aikana sitä ystäväni kanssa, minkä verran blogissa kannattaa jakaa omaa elämäänsä, ettei kaada asioitaan lukijoilleen tai hoidata itseään heillä. Minulle tämän blogin pitäminen on ollut hurjan antoisa tutkimusretki itseeni. Siihen osaan itsessäni, joka on luova ja eteenpäin pyrkivä ja joka haluaa luoda kauneutta ympärilleen ja nähdä hyvää kaikkialla missä kulkee.

Välillä on kuitenkin armollista sanoa itselleen - huomatessaan tuijottavansa kukkasipuleita tyytyväisenä - että ehkä minun elämässäni on tässä ruuhkavuosien keskellä hetki, jossa etsin sisäistä voimaani ja mietin, missä juureni ovat, mistä saan elämääni energiaa ja mitkä asiat vievät sitä. Ja laitan asioita tärkeysjärjestykseen. Mitkä asiat on pakko tehdä ja mitkä jäävät Nice to have -listalle odottamaan aikaansa.

Rakas lukijani, olen siksikin ollut tietoisesti hiljaa, että olen miettinyt tämän blogin mielekkyyttä ja sitä mitä se antaa ihmisille jos se on vain kauniita kuvia ja hehkutusta aikaansaannoksista. Se on ollut tärkeä vaihe minulle kotiäitiyden ja töihinpaluun välillä: saavutusten hehkutus. Ehkä uskallan kuitenkin alkaa avautua myös muilta ajatuksilta jotka liittyvät siihen mitä näen ja miksi näen ympärilläni. 

Älä huoli! Sisustuskuviahan ne tulevat olemaan, mutta jostain syystä ihminen kuitenkin näkee ja valitsee aina kulloisenkin paikan tai asian mitä katsella. Tässä kaamoksen keskellä toivon, että näistä sipulikuvistani ja istutuksistani voi olla sinulle voimaa ja iloa kaamoksen keskellä ja voit miettiä, mitkä asiat sinun elämässäsi ovat niitä asioita, jotka tuovat voimaa ja vievät sitä. Se on aikas herättelevä retki. Varsinkin näin joulun alla.

Lämmintä joulunodotusta, minkä keskellä elätkin!

P.S. Joulua odotellessa suosittelen kurkkaamaan erään lempiblogini Norregårdin ihania kransseja ja sammalen käyttöä!