Luvatut lisäkuvat kaapista

Pahoitteluni, kun kesti. Viikko on ollut monella tasolla haastava. Töissä, äitinä, ystävänä, minijänä ja ihan vain itsenänikin. Sitäkin ihanampaa on tulla kotiin ja nähdä tämä kultani häälahjamuisteloksi hankkima kaappi sisään tullessani. 

Myönnän, että olen muutaman teekupposenkin eteisen metallituolilla nautiskellut ilta-auringossa. Ja kuten epäilin, kaapin päällä on mielenkiintoista kokeilla eri asioiden antamaa ilmettä. Nyt hetken sen päällä on ollut olohuoneen sivupöydältä siirtämäni musta lamppu, viime syksynä ulkoa sisään "hetkeksi" siirtämäni muraatti ja kauan sitten hankittu pieni keinuheppa.

Alan myös nauraa itselleni, kun editoin näitä kuviani, niin huomaan, ettei blogini nimi oikein enää kanna...uusia nimiä saa ehdottaa! Kun vielä muutama viikko sitten vaikutti siltä, että elämämme saattaisi siirtyä Atlantin toiselle puolelle, olin jo päättänyt uuden blogin nimen. Se ei nyt sitten kuitenkaan toimisi enää täällä Suomessa :)

Mukavaa äitienpäivän aattoa!

Rouheuden makuun pääsyä?

 

Oih ja voih. 

Puoli vuotta haaveilemani kaappi saapui samana päivänä kuin teinipojan 120cm leveä uusi runkopatja. Se oli isännän ylläri pylläri minulle. Häälahja kuulemma näin 18 avioliittovuoden jälkeen. 

Oih ja voih.

En meinaa lakata huokailemasta. Sen lisäksi, että pidän sen rouheudesta, se on myös kätevä. Ei liian syvä ja siihen mahtuu juuri sopivasti yleensä kuistimme lattian kansoittamia kenkiä. Tässä pieni pilkahdus. Yritän joku päivä ehtiä ottamaan lisää kuvia siitä.

Sitten kyllä asetellut tavarat ovat jo vaihtuneet sen päällä, sillä olenhan jo kokeillut siinä kaikenlaista kivaa. 

Kaappi Riihimäen Homeberrystä. Tapetti takana Sandberg Marickenin Linnea

Mustalla maalatut

Aaah. Se tunne, kun puolen vuoden jälkeen vapautuu taas tekemään kotona tuunailuja. Kun tietää jäävänsä Suomeen, tähän kotiin, näiden ihmisten lähelle ja on taas jotain järkeä viedä niitä asioita eteenpäin, jotka jo kauan sitten olivat mielessäsi kotia koskien.

Siispä rautakaupan maalihyllylle ja mustaa kalustemaalia hakemaan. Helmi kalustemaali, puolihimmeä on suosikkini. Riihimäen Rautiassa on aivan ihanaa palvelua. Siitä kympit taas. Tällä kertaa valitsin mustan sävyksi tussin. Tuunausvuorossa 10 vuotta vanha kellettynyt kuultovalkoisena ostettu Trip trap -tuoli, antiikkinen pikkutuoli, kori, metallinen IKEA -ostos vuosien takaa ja äitini taitavien silmien kierrätyskeskuksesta bongaama wieniläistuoli. Nämä ovat kutkuttaneet jo kauan mieleni sopukoissa.

Kun on muuttanut ulkomaille ja takaisin Suomeen muutaman kerran, päässä lähtee sama nauha liikkeelle muuttojen suhteen. Trip trapista mietin, josko olisin sitä muutossa edes ottanut mukaan ja muista vähän samalla lailla. Mitä kannattaa viedä ulkomaille, mistä maksaa rahtia ja kuljetusta ja mitkä edes sopisivat uuteen kotiin, ellei se olisi aluksi jopa kalustettu. Siispä mielen sopukka sai hautoa erinäisiä asioita aikalailla. Mutta nyt ne saavat pulpahdella esiin.

Aamupäivällä kotoa tuunauksen uhriksi valittujen tuotteiden hiontaa ja maalipesua, ja sitten hommiin. Iltapalalla sain jo nautiskella vastapuolella pöytää työn tuloksista ja kuulla pienen 3 -vuotiaan ihastelevan uudistunutta syöttötuoliaan: "Voi äitini, se on hieno!". Pikkinen antiikkituoli sai kyytiä, kun sitä raahattiin pitkin kotia aina sinne, missä sitä eniten pieni miehen alku koki tarvitsevansa. Helmi -kalustemaalinhan täytyy kyllä kuivua 16h, joten toisen kerran vedän päälle sitten vielä seuraavana päivänä.

 

Niin ja ainahan pitää sattua niitä kokeilumokiakin. Korista tuli aivan liian kiiltävä. Yök! Siispä koska minulla oli tallessa laastin väristä maalia, vetäisin korin sitten takaisin vaaleammaksi. En malttanut enää lähteä ostamaan täysin himmeää mustaa maalia. Maalatessa koria varmaan elämänsä neljännen erisävyisen maalipinnan alle naurahdin itselleni. Kaikenlaista sitä ihmisen mieli teettää!

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Lattian rakoillessa

Olohuoneen lattia on alkanut rakoilla lempeästi. Aikanaan kauan haaveillusta lattiaremontista on pian vuosi. Silloinen kellettynyt valkokuultolakalla käsitelty puu sai 10 vuoden käytön jälkeen uuden pinnan. Ja koko olohuoneen ilme muuttui. 

Imuroidessani tänään tuota lattiaa huvituin siitä, miten eri asiat eri aikoina elämässä nousevat tärkeysjärjestyksessä listojemme ykkösiksi. Minulla se oli vuosi sitten olohuoneen ilme. Käytin voimavarojani saadakseni lattiaremontin alkuun ja aikaa maistellessani mitkä huonekalut vielä toisin olohuoneeseen ja millaisen ilmeen tyynyjen myötä tuon sohvalle. Ikäänkuin työssäkäyvän lapsiperheen äidin elämässä ei olisi vielä tarpeeksi haasteita. Minulle tämä oli silti todella tärkeää juuri silloin. Naurahdan itselleni pehmeästi.

Odotin sitä, miten lattia alkaa elää ja patinoitua, sillä alussa se näytti melkein valkoiselta vanerilta, yhdeltä valkoiselta pinnalta. Odotin tätä hetkeä, kun lattiassa näkyisi elämän jälkiä ja rosoisuutta kiillon ja puhtauden vastakohtana. Elämän jäljet. Meidän perheen kokoiset ja näköiset.

Tänään tämä lattia puhuttelee minua erityisesti. Jotenkin näen siinä sen prosessin, missä itsekin olen viimeisen vuoden aikana monella tapaa ollut. Miten eri asiat nousevat pintaan vuorollaan ja miksi ne ovat niin merkityksellisiä juuri silloin kun ovat.

Imurin humistessa mieleni liitelee jenkeissä työreissulla olevan mieheni luona ja siinä, millaista meidän elämämme tulee olemaan seuraavat 10 vuotta. Tai edes seuraavan vuoden. Miten elämässä on armollista, ettei aina tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Miten se valkoinen puhdas vaneri muuttuu rosoisemmaksi, kokemuksen myötä kauniimmaksi. Niin monella tapaa.

  Onneksi emme koko elämäämme näytä valkoiselta kiiltävältä vanerilta! Saatika elämämme.

Blogini lattian valmistuttua kesäkuussa 2014

Ihana lumi ja illan rauha

Kun astelen kotiin pilateksen vedosta rentoutuneena, nautin äärettömästi pimeässä hohtavasta valosta - lumesta. Ja niistä aiemmin illalla sytyttämistäni kynttilöistä lyhdyissä. Minä huomaan ne. Minulle ne tuovat paljon iloa ja rauhaa. Halusin siksi jakaa tänä viikonloppuna kanssasi tämän kuvan. Kuvan kotioveltani lumipeitteessä. 

Nauti viikonlopustasi ja sen pienistä hyvistä hetkistä! Pysähdy ja keskity edes yhteen hetkeen rauhassa ilman, että ajattelet jotain muuta, kuin mitä on menellään juuri silloin! Lupaan, että se on sen arvoista!

Valo voittaa

Vaikka tänään on vuoden pimein päivä, sain herätä ihanaan valoon. Otamme mieheni kanssa välillä vuoroöitä ja aamuja, jotta silloin kun on mahdollisuus aamulla nukkua, edes toinen voisi nukkua. Suosittelen tätä lämpimästi kaikille lapsiperheille! 

silmien auettua aamun valo sängyn jalkopäädyssä

Vielä löytyi kukkataloltakin hyasintteja (3kpl 4e), jotka eivät ole täysin kukkineita ja asettelin tänään vielä joulua varten viimeisiä asetelmia. Kuvista ylimpänä ehkä yksi lemppareistani. Sarvikoriste on Homeberrystä 2e ja vaasi vanha kaapista esiin kaivettu. Kiitollisena aamun unista ja hyvin nukutusta yöstä valmistaudun rentoutuneena jouluun.

Pikkukuusia joulua tuomaan

Metsänomistajan tytär suuntasi Riihimäellä ojan pohjille hakemaan taimia, ettei kiusaisi ketään

täkäläistä metsänomistajaa. Puolukanvarpuja, sammalta ja minikuusia juurineen. Niistä on hyvät joulutunnelman tuojat tehty.

Pienet kuuset ovat sympaattisia ja jotenkin herkkiä. Olen laittanut niitä kaikenlaisiin maljakoihin, mutta läpinäkyviin, jotta juuret näkyvät ihanasti. Yllättävän pitkään ovat jo säilyneet, viikon ilman varisseita neulasia. Suosittelen lämpimästi kävelyä ojien pohjille. Sieltä ei kuusta saa kasvamaan kuitenkaan puutavaraksi asti.

Toinen ihanuus on edelleen erilaiset pinnat ja tekstuurit. Koriin on kertynyt metallinhohtoa (Awara), karvapalloa (homeberry) ja puupalloja (kirpparit). Ehkä tuunaan jonkun niistä vielä mustaksi tässä joululoman kouttaessa.

Pahoittelen, että tämän kuun postaukset tulevat varmaan olemaan paljon näitä jouluasetelmia, mutta  ovathan ne ajankohtaisia. Isosiskoni olikin joskus sitä mieltä, että minusta olisi pitänyt tulla kukkakauppias.

Ylemmän kuvan sohvalla näkyvä tekstityyny on sekin Homeberrystä, 9,90e ja säkkikangasta. Kuuset 0e ja hyvä  mieli ulkoilusta lasten kanssa.

Kysymyksiä ruuhkavuosien keskellä jouluasetelmia askarrellessa

Kun työssä pahin kiire on taas alkanut hellittämään (kouluttajan työssäni loka- ja marraskuu ovat aikamoiset sesonkikaudet) ja rohvessorimies on palannut kotiin ulkomaan työreissuiltaan, on voimaannuttavaa etsiä kaapista vanhat kipot ja kupit, mennä metsään sammalen keruuseen ja luoda joulunalusen asetelmia.

Myönnän, etten ole koristeellinen ihminen. Nautin yksinkertaisuudesta. Siksi ehkä tänäkin vuonna koen suunnatonta onnistumista katsellessani vain multaa, sipuleita ja juuria lasikuvun lävitse. Tavallaan pysähtynyttä kasvia, mutta sipulia, jossa on voimaa tummankin pinnan alla pehmeän sammalpinnan alla turvassa ja lämpimässä. Vaikka muut sitä katselisivatkin.

Mietin juuri viettämäni pienen irrottautumisreissun aikana sitä ystäväni kanssa, minkä verran blogissa kannattaa jakaa omaa elämäänsä, ettei kaada asioitaan lukijoilleen tai hoidata itseään heillä. Minulle tämän blogin pitäminen on ollut hurjan antoisa tutkimusretki itseeni. Siihen osaan itsessäni, joka on luova ja eteenpäin pyrkivä ja joka haluaa luoda kauneutta ympärilleen ja nähdä hyvää kaikkialla missä kulkee.

Välillä on kuitenkin armollista sanoa itselleen - huomatessaan tuijottavansa kukkasipuleita tyytyväisenä - että ehkä minun elämässäni on tässä ruuhkavuosien keskellä hetki, jossa etsin sisäistä voimaani ja mietin, missä juureni ovat, mistä saan elämääni energiaa ja mitkä asiat vievät sitä. Ja laitan asioita tärkeysjärjestykseen. Mitkä asiat on pakko tehdä ja mitkä jäävät Nice to have -listalle odottamaan aikaansa.

Rakas lukijani, olen siksikin ollut tietoisesti hiljaa, että olen miettinyt tämän blogin mielekkyyttä ja sitä mitä se antaa ihmisille jos se on vain kauniita kuvia ja hehkutusta aikaansaannoksista. Se on ollut tärkeä vaihe minulle kotiäitiyden ja töihinpaluun välillä: saavutusten hehkutus. Ehkä uskallan kuitenkin alkaa avautua myös muilta ajatuksilta jotka liittyvät siihen mitä näen ja miksi näen ympärilläni. 

Älä huoli! Sisustuskuviahan ne tulevat olemaan, mutta jostain syystä ihminen kuitenkin näkee ja valitsee aina kulloisenkin paikan tai asian mitä katsella. Tässä kaamoksen keskellä toivon, että näistä sipulikuvistani ja istutuksistani voi olla sinulle voimaa ja iloa kaamoksen keskellä ja voit miettiä, mitkä asiat sinun elämässäsi ovat niitä asioita, jotka tuovat voimaa ja vievät sitä. Se on aikas herättelevä retki. Varsinkin näin joulun alla.

Lämmintä joulunodotusta, minkä keskellä elätkin!

P.S. Joulua odotellessa suosittelen kurkkaamaan erään lempiblogini Norregårdin ihania kransseja ja sammalen käyttöä!

Tuolilöytö pienelle miehelle

Pieni käsin tehty tuoli. Vanhan maalin ja käytön jälki. Jonkun ajatuksella ja rakkaudella käsin tekemä. Siitä on tämä söpö tuoli ja löytöni tehty. Tobias 2v kantaa sen ketterästi vessan puolelle käsien pesun avuksi ja muuallekin taloon. Juuri hänen kokoisensa. Löytö Homeberrystä Riihimäeltä.

Seinään sen vielä joskus saan

Sellaistahan se on. Tämä pikkulapsiperheen elämä. Että sitä ei aina iltaisin enää jaksa alkaa tapetoimaan. Tämä meidän rouva siis. Opettelen hidastamaan elämää ja olemaan enemmän läsnä nyt lasten elämässä kun tajusin esikoispoikani olevan jo teini. En lupaa onnistuvani. Yritän.

Mutta asiaan. Olen siis löytänyt sieltä täältä aina välejä, joissa saan vuodan tai kaksi, tai puolikkaan seinään ja 1/4 on siis jo terassista tapetoitu. Nautin niiiiiin paljon että! Vaikka olen valkoisen ystävä, niin nyt olen ihan samaa mieltä huhun suhteen: Musta on uusi valkoinen! 

Huomiseksi isäntä lupasi, että saan jopa kaksi pientä hetkeä tapetoinnille lauantain kunniaksi. Yhtä pientä hetkeä pyysin, joten kannattaa pyytää! Ehkä joskus saan koko terassin tapetoitua.

Mitäs tykkäätte?

P.S. maalasin aikanani puolipaneleita maalatessani myös ilmastointiräppänät, ettei ne paistaisi tapetin lomasta. Nyt mietin, kelluuko lattia vai tarvitseeko maalata mustaksi, mutta ei niin paha kuin luulin. Lattia tosin on maalaamisen tarpeessa, mutta nyt saa elämisen jäljetkin näkyä!

Matto on ikeasta ja korituoli myös, öljytty kuitenkin. Heppa perintöä miehen sukulaisilta, ostettu aikanaan Kuopion torilta mieheni enolle yli 70 vuotta sitten hänen ollessa 2 -vuotias. Kunnostettu taannoin. Tapetti Sandberg Marickenin mallistosta Linnea.

Tapetin saapuessa

Kaunis. 

Toimii. 

Voisinpa heti laittaa sen seinään. 

Siinä muutamia ajatuksiani, kun huokailen tapettitilaukseni saavuttua verannallemme. Puolipaneelin maalauskin "mätsää" tapetin kanssa. Jes. Koska tapetti meni jälkitoimitukseen, enkä malttanut odottaa, maalasin puuosat ennen tapetin saapumista. Nyt olen iloinen, että maalaushommat on tehty ja edessä on enää tapetointi. Näillä ihanilla kuvioilla.

Pikkulapsivapaata hetkeä odotellessa voin repiä vanhat tapetit nyt irti ja tasoitella pohjat.

Tapetti on Sandbergin Linnea -mallistosta ja tilattu edulliseen hintaan Taloon.com -palvelusta. Todella hyvä palvelu: tapetti tuli halvemmaksi kuin kaupasta haettuna ja kotiintoimitus kuului hintaan.

Lampun valintaa

Pitkään sitä muhitinkin taas. Lampun valintaa siis. Olin jo ajatellut hyvän ja ihanan sisustusystäväni Ilsen tavoin tehdä itse Tine K. tyyppisen valaisimen. Joskin mustasta pellavasta, että siitä tulisi rouheampi. Mutta mitä pidempään koko kesän olohuoneessa ollessani tsuumailin kattolampun paikkaa, alkoi kankainen tuntua liian talonpoikaiselta.

Siispä katseeni kääntyi upeisiin yksinkertaisiin mustiin valaisimiin, joita näin yhtäkkiä joka puolella. Hassua. Monista näkemistäni palasin aina muotokieleltään simppeliin ja aika suureenkin Hektariin. Siispä erään työpäivän päätteeksi ajoin Riihimäelle Järvenpäästä Vantaan Ikean kautta jännittäen lopputulosta.

 Kattoon kiinnittäminen ei ollut ihan lastenleikkiä, mutta hintalaatusuhteeltaan Ikean Hektar -lamppu ei kuitenkaan pettänyt. Arkun päällä se toimii paremmin kun ajattelinkaan ja valo tulee ihanasti arkun pintaan. Kurkkaa olkkariini ja muodosta oma mielipiteesi!

Ikeasta tarttui mukaan myös punottu tumma, melkein musta kori kiiltävän pöytälampun kanssa saman vanhan piirongin päälle. Puutarhassa kukka-asetelmissa kesän viettäneet pallot pääsivät koriin ja etsinnässä on erilaisia puisia palloja niiden kaveriksi. Seinällä näkyvä grafiikka on muisto ajalta, jolloin asuimme Oxfordissa. Siellä asuneet tunnistavat kadunkulman varmasti.

Kuvissa näkyvä sohva on Ikean Kivik -sarjaa. Sohvan takana oleva piironki äidin aarreaitasta vuosien takaa. Sohvapöytänä toimiva arkku on Riihimäen anttarin lehtien alta tehty löytö ja ikkunan alla näkyvä puolipyöreä pikkupöytä Juvituotteen itse valkoiseksi (paperin sävy) maalattu umpipuinen vanha suosikkimme. Neulosmainen harmaa päiväpeitto vuosien takainen ostos Hemtexiltä.

Kellojen syksy

 Olohuoneen seinältä puuttui jotain. Halusin sen liittyvän huoneen sävymaailmaan mutta tuovan jotain kivaa tilaan. Siispä koulujen alkua kohti varmistuin kellon toimivuudesta. Olin nähnyt sopivan jo ystäväni Ilsen kanssa viettämämme Helsinki-Päivän aikana Day -liikkeessä ja jäänyt muhittamaan ajatusta pariksi kuukaudeksi. Tilasta puuttuikin kello. Ehkä opettaja minussa ei voi omistaa liikaa kelloja?

 

Olohuoneen sohvan takaa paikkansa löytänyt vanha piironkini sai päälleen Ikean Barometer -valaisimen. Olen tykästynyt sarjan muotokieleen hankittuani saman sarjan lattiavalaisimet keväällä makuuhuoneeseemme.  Lisäksi pieni kiilto sohvan takana tuo kivaa vastapainoa mattaisen tuntuiseen nurkkaukseen.

Kauan sitten olen hankkinut ison kellon myös yläaulaamme, joka on nuorison leffatila ja pelikeskus. Samalla tila toimii saunan pukeutumishuoneena. Nyt olemme viimein saaneet asennutettua ikkunoihinkin kaihtimet suojaksi (saakohan sanaa vihdoin käyttää 10 vuoden ajanjaksosta?).

 Kello on todella käytännöllinen sisustuselementti. Tai ehkä hoen tätä vain itselleni, kun anoppini kysyi taannoin meillä käydessään miksi meillä on niin paljon kelloja :) Ohikulkutilassa pysyy lapsiperheen arjen aikataulujen keskellä ajan arvioiminen helpompana kun kelloa en ranteessa ole osannut aikoihin enää käyttää. Kello on ystäväni Heidin sisustusliike Villa Sandrasta Hyvinkäältä.

 Sohva on monelle tuttu ja meille vanha turvallinen Ektorp Ikeasta. Sohva on palvellut meitä jo yli 10 vuotta. Sen hintalaadun voittanutta en ole vielä löytänyt. Tyynyt ovat sieltä täältä matkan varrelta. Neulosmainen tummanharmaa Helsingin Piironki -liikkeestä ja napilliset Tiimarista. Rypytetyt tyynyliinat ovat Pentikin mallistoa vuosien takaa.

Niin ja huomasit varmaan puisen lattian. Se on takaraivossani odottava urakka. Ei kuitenkaan nyt. On aika nauttia syksyn pimenevistä illoista, kynttilöistä ja pitkästä aikaa viileyden koitettua myös saunan lämmöstä! 

Mahdollisimman kiireetöntä syksyn arjen aloitusta sinulle lukijani!

Terassin puolipaneeli peittomaalissaan

Keskeneräinenhän se on. Terassi siis. Tapettiaan vielä odotan. Se tulee olemaan vielä paneelia tummempaa, joten jännitän hieman lopputulosta. Malttamattomana maalasin jo paneelin, että voin sitten tapetin vetää heti sen tultua. Tapetti menee kuulemma jälkitoimitukseen, eli odottelen viikkoja. Blääh. Mutta toisaalta, voin nauttia syksyn pimenevistä illoista perheen kanssa ihan rauhassa. Remontoimatta? Lattia saattaa saada vielä tummemman värin. Lattialistat saivat jo valkoisen päälle harmaan maalikerroksen.

Ajatuksissani olen sitten tuomassa terassille keittiön vanhan puisen sohvan. Nyt väliajaksi paikan saa täyttää mieheni lapsuuden leikkihevonen, suvussa jo 70 vuotta ollut puinen kaunokainen. Rakastan sen tarinaa: Mieheni isoisä oli tutkintovankeudessa Kuopion vankilassa asekätkennästä sotien jälkeen. Vaimo tuli 2 -vuotiaan poikansa, mieheni enon kanssa isää tapaamaan. Isä kehotti äitiä ostamaan pojalle, esikoiselleen torilta kotiin tuomisiksi puuhevosen. Ja näin vaimo teki. 

Tämä hevonen siirtyi aikanaan kohta 40 vuotta täyttävälle miehelleni, joka pienenä poikana piti hevosta mukanaan pellolla, teki sille aitauksia ja antoi heinää syötäväksi. Kymmenen vuotta sitten hevonen siirtyi esikoisellemme tämän täyttäessä 2 vuotta. Tuolloin hevonen oli punamultamaalissa, häntä kovin kärsineenä ilman harjasta ja jalat heikossa hapessa. Sateeseen laiduntamaan jätetty hevonen oli kunnostuksen tarpeessa, mutta silloinkin kovin suloinen. 

Vanhempani kunnostuttivat hevosen ammattilaisella mieheni väitöslahjaksi. Värin hevonen sai J.R.R. Tolkienin luoman hahmon, Gandalf -Velhon hevosen mukaan. Nyt pienimmän poikamme ollessa 2 vuotta hevosta halitaan, harjataan, vedetään ja tutkitaan edelleen. Aika näyttää kuka keinuu sillä lastemme jälkeen.

Kanttarellien aikaan

Tänään hemmottelin itseäni Tobiaksen päiväunien aikaan. Tein mökillä poimimieni kanttarellien tähteistä kaksi herkkuvoileipää, etsin suvun vanhat hopeat ja korkkasin äitini löytämät ihanat vanhat lasit raivattuani niille ensin tilaa keittiössä.

Pallohortensiatkin alkavat olla kohta upeimmillaan, mutta kuka sanoo, etteikö niistä voisi nauttia sisällä jo nyt?

Näkösuojaa kaihtimilla

Olen maalaistalon tyttö. Noh, salusiinithan minä kymmenisen vuotta sitten ompelin ikkunoihimme, jotka ovat kävelykadulle päin. Ruutukuosisetkin. Silloin olin vielä täys "talonpoikaisfani". Nyt kun haen hiukan pelkistetympää tyyliä, päätin uskaltaa poistaa salusiinit ja tilata niiden tilalle ihan kuulkaa sälekaihtimet.

 Ihana Riihimäen Kaihdin ja Kehys se osaa! Vähän jännitti, että miten se sopii vanhoihin kunnostettuihin ikkunoihin, mutta tämä meni ihan nappiin! Voi että mie tykkään!

Ikkunoiden väliin teetettiin perinteiset mattavalkoiset kaihtimet. Korkean ikkunamme sisätilassa oleva kaihdin on puinen ja valkoinen. Nam.

Tyynyliinojen huumassa

Sohvalta ne puuttuivat. Löhötyynyt ja niiden liinat -tyynyliinaset. Rakkaan ystävän kanssa vietetty Helsinkipäivä, tuhannet askeleet sisustuskaupoissa makustellen tuottivat tulosta. Setti tyynyliinoja H&M homesta, Aleksanterinkadun Piirongista ja monta haaveiluostosta (ostos vain mielessä hinnoille hymyillen) päätyi illalliseen ravintola Groteskissa ja junalla kotiin unille. Sitä ennen levitimme Ilsen kanssa tyynyliinat tietenkin heti sohvalle.

 Torkkupeitto on vuosia sitten ostettu löytö Hemtexiltä ja pellavatyyny myös vanha kamu H&M homesta. Neulottu tyyny pellavatyynyn päällä on Lexingtonin malistosta ja tarttui mukaani Englannissa asuessamme Outlet -myymälästä. Vain tämän kuvan alimman tyynyn tumma tyynyliina jäi käteen uutena. Se on tummaksi värjättyä paksua pellavaa.

Edessä oleva tummin tyyny oli alelöytö Piirongista ja taaemmat tyynyt H&M homesta. Sametin kiilto ja alla oleva harmaan kiilto tasapainottaa muuten niin mattaa sohvan tunnelmaa. Neulosmainen tyyny muistuttaa Gantin mallistoa. Tyyny on niin namu sohvalla, että taidan vielä syksyllä hakea samaa tyyliä olevan torkkupeitonkin tai pyytää sen joululahjaksi.

Haaveilen kiiltävästä lattialukulampusta sohvan takana tai pöytälampusta piirongin päällä. Nyt vanhasta rakkaasta kotoani mukaan saamani piirongin päällä lepää talomme alkuperäinen 1920 -lukuinen porraspallo. Se ajautui kotiimme tuttavan tutun kautta. Kiitos Ilana! Pallo kulkee edelleen kodissamme eri paikoissa meitä rosoisuudellaan ilahduttaen.

Taulun grafiikka muistuttaa ajasta, jolloin asuimme vielä Oxfordissa, Englannissa ja kirjat hyllyllä mieheni lempiharrastuksesta ja työstä. Kirjailijan ja tutkijan elämästä. Täytyykin joskus napata niistä lähempi kuva.

Lampulla on väliä

Vaikka kuinka pidin vanhasta Laura Ashley -tyylisestä lampusta itsessään, oli se nyt liian rönsyävä tyyliltään ja suuri ruokailuhuoneeseemme. Tai tähän tulokseen tulin laittaessani sen lopulta vuosien käytön jälkeen tori.fi -sivuille myyntiin.

 Lupasin itselleni, että jos saan vanhan myytyä, voin ostaa uuden. Mikä ihaninta, ostaja ilmaantui nopeasti, lamppu sai uuden kodin ja minun kotini uuden lampun. Olin käynyt ihailemassa tätä industrial -tyyppistä lamppua jo Askossa aiemmin, mutta nyt siellä sattui vielä sopivasti olemaan iso ale! Sain lampun melkein vanhasta saamallani hinnalla. Joskus kannattaa odottaa.

Mitäs pidätte?

Takapöydällä oleva setti onkin jo muuttunut tämän kuvauksen jälkeen ja taulut vaihtaneet paikkaa, mutta lamppu pysyy.

Vanhalle uunille uusi pinta

Rakastan kodissamme muunmuassa sen tulisijoja. Alakerrassa niitä on kolme ja ylhäälläkin yksi. Tänä kesänä päätin maalata persikan sävyisen pönttöuunimme uudella värillä saadakseni sen paremmin esiin. 

Pönttöuuni voi olla myös sisustuselementti. Nyt kun uuni on musta, se nousee mielestäni kauniimmin esiin kuin ennen. Musta väri toimii nyt, kun lattia on maalattu valkoiseksi. Se ei olisi toiminut näin hyvin puupinnan kanssa mielestäni. 

Riihimäen Rautian luottoammattilainen, Tarja auttoi minua valitsemaan himmeän Helmi -maalin niin pönttöuuniin kuin listoihinkin. Sen pitäisi kestää hyvin lämpöä, koska sitä käytetään myös pattereihin. Uuni sai pintaansa kaksi kerrosta mustista mustinta Helmi -maalia maalipesukäsittelyn jälkeen. Helmi -maali kuivaa n.16h, mutta annoin sen rauhassa kuivaa seuraavaan päivään. 

Aaah. Nyt odottelen vain talvi-iltoja. Kun istumme perheellä tai ystävien kanssa syömään ja pönttöuunissa rätisee taas tuli. 

Feeling a bit luxurious tonight

There it is. My new white and shiny floor. No more old yellowish wood for me down stairs to paint! I am still on testing mode, planning and playing with different ideas around the living room. Wanted to share this scenery for you to see, how much light the white can bring to the space.

  

Have a great weekend!

 I think I might spend it painting the old fire place and some other things along with it...

And happy midsummer night

 to all!

- I spent a great peace of it in my garden picking up flowers this year. My 2 -year old was badly sick, so we could not make it to the summer cottage as Finns usually do this time of the year. But I don't mind now. The weather is not nice at all, so I have a good reason to spend time inside!