Mustalla maalatut

Aaah. Se tunne, kun puolen vuoden jälkeen vapautuu taas tekemään kotona tuunailuja. Kun tietää jäävänsä Suomeen, tähän kotiin, näiden ihmisten lähelle ja on taas jotain järkeä viedä niitä asioita eteenpäin, jotka jo kauan sitten olivat mielessäsi kotia koskien.

Siispä rautakaupan maalihyllylle ja mustaa kalustemaalia hakemaan. Helmi kalustemaali, puolihimmeä on suosikkini. Riihimäen Rautiassa on aivan ihanaa palvelua. Siitä kympit taas. Tällä kertaa valitsin mustan sävyksi tussin. Tuunausvuorossa 10 vuotta vanha kellettynyt kuultovalkoisena ostettu Trip trap -tuoli, antiikkinen pikkutuoli, kori, metallinen IKEA -ostos vuosien takaa ja äitini taitavien silmien kierrätyskeskuksesta bongaama wieniläistuoli. Nämä ovat kutkuttaneet jo kauan mieleni sopukoissa.

Kun on muuttanut ulkomaille ja takaisin Suomeen muutaman kerran, päässä lähtee sama nauha liikkeelle muuttojen suhteen. Trip trapista mietin, josko olisin sitä muutossa edes ottanut mukaan ja muista vähän samalla lailla. Mitä kannattaa viedä ulkomaille, mistä maksaa rahtia ja kuljetusta ja mitkä edes sopisivat uuteen kotiin, ellei se olisi aluksi jopa kalustettu. Siispä mielen sopukka sai hautoa erinäisiä asioita aikalailla. Mutta nyt ne saavat pulpahdella esiin.

Aamupäivällä kotoa tuunauksen uhriksi valittujen tuotteiden hiontaa ja maalipesua, ja sitten hommiin. Iltapalalla sain jo nautiskella vastapuolella pöytää työn tuloksista ja kuulla pienen 3 -vuotiaan ihastelevan uudistunutta syöttötuoliaan: "Voi äitini, se on hieno!". Pikkinen antiikkituoli sai kyytiä, kun sitä raahattiin pitkin kotia aina sinne, missä sitä eniten pieni miehen alku koki tarvitsevansa. Helmi -kalustemaalinhan täytyy kyllä kuivua 16h, joten toisen kerran vedän päälle sitten vielä seuraavana päivänä.

 

Niin ja ainahan pitää sattua niitä kokeilumokiakin. Korista tuli aivan liian kiiltävä. Yök! Siispä koska minulla oli tallessa laastin väristä maalia, vetäisin korin sitten takaisin vaaleammaksi. En malttanut enää lähteä ostamaan täysin himmeää mustaa maalia. Maalatessa koria varmaan elämänsä neljännen erisävyisen maalipinnan alle naurahdin itselleni. Kaikenlaista sitä ihmisen mieli teettää!

Aurinkoista viikonloppua kaikille!