Oih ja voih.
Puoli vuotta haaveilemani kaappi saapui samana päivänä kuin teinipojan 120cm leveä uusi runkopatja. Se oli isännän ylläri pylläri minulle. Häälahja kuulemma näin 18 avioliittovuoden jälkeen.
Oih ja voih.
En meinaa lakata huokailemasta. Sen lisäksi, että pidän sen rouheudesta, se on myös kätevä. Ei liian syvä ja siihen mahtuu juuri sopivasti yleensä kuistimme lattian kansoittamia kenkiä. Tässä pieni pilkahdus. Yritän joku päivä ehtiä ottamaan lisää kuvia siitä.
Sitten kyllä asetellut tavarat ovat jo vaihtuneet sen päällä, sillä olenhan jo kokeillut siinä kaikenlaista kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti